Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #2: Will You Be Staying After Sunday

Nimi The Peppermint Rainbow tuli minulle ensi kerran vastaan aika kuvaavassa asiayhteydessä. Soundi-lehdessä julkaistiin näet vuonna 1983 toimittaja Jukka ”Waldemar” Walleniuksen jo legendaariset mittasuhteet saanut Hawkwind-historiikki. Se venyi usean artikkelin pituiseksi, kertoi välillä aivan muusta kuin Hawkwindista eikä ymmärtääkseni tullut koskaan valmiiksi. Waldemar piti Lemmyn varhaisen bändin Opal Butterflyn nimeä erityisen huonona psykedeliabändin nimenä, samanlaisena kuin muun muassa Peppermint Rainbow. Ei bändiä ole tietysti nimeen katsominen, mutta erinäisiä medioita selailtuani pidän selvänä, ettei piparminttusateenkaaressa tavata löytää muutakaan kehumista.

Höpön höpön, sanoo tämän kirjoittaja. The Peppermint Rainbow teki vain yhden, vuonna 1969 ilmestyneen albumin, jonka nimeksi oli mielikuvituksettomasti annettu bändin hittisinglen mukaan Will You Be Staying After Sunday. Levyllä on omat vikansa ja puutteensa, mutta valtaosin se on käsittämättömän hyvä. Edellä mainittua psykedeliaa se ei edusta enempää kuin hieman tunnetumpi Green Tambourine -bändi The Lemon Pipers: muutamissa biiseissä kuuluu vaikutteita, mutta pääosassa on puhdas pop. Bändin ja biisin maininta on tässä yhteydessä varsin tahallinen. Peppermint Rainbow nimittäin versioi levyllä Green Tambourinen, eikä yllä missään tapauksessa Lemon Pipersin tasolle. Osoitus tämäkin siitä, miten kaltoin tuotantoporras kohteli musiikillisia helmiään.

Will You Be Staying After Sunday alkaa nimikappaleella, joka kuulostaa juuri sellaiselta kakkosketjun hitiltä kuin siitä vuonna 1968 tuli. Lamdinin siskokset Bonnie ja Pat laulavat ylvään mamasandthepapasmaisesti taustan lainaillessa hiukan aineksia Love Affairin tyylisestä popsoulista. Seuraavissa kappaleissa vokalistina on kuitenkin mies. Levynkansitiedot, Wikipedia-tiedot ynnä muut eivät kerro, kuka hän on. Tämäkin on varsin tyypillistä sellaisten 60-luvun bändien kohdalla kuten The Peppermint Rainbow. Hyviltä miehen laulamat biisitkin kuulostavat, eritoten Pink Lemonade. Naisäänet palaavat parrasvaloihin kappaleissa Don’t Wake Me Up in the Morning, Michael ja Walking in Different Circles, joita hieman liioitellen voisi sanoa pieniksi hitintapaisiksi. Varsinkin Walking in Different Circles on aivan erinomainen poplaulu ja mielestäni parasta, mitä Peppermint Rainbow sai aikaan. Levyn loppuosa ei täysin tarpeetonta Green Tambourinea lukuun ottamatta laske tasoa, vaan hienoja löytöjä on tiedossa aina viimeiseen raitaan asti.

The Peppermint Rainbow ja sen ainoa albumi toimivat erinomaisena osoituksena siitä, mitä inspiroitunut, innovatiivinen ja tietyllä tavalla kulttuurivallankumouksellinen ilmapiiri saa aikaan – jopa sivutuotteena. The Lemon Pipersin ja The Mamas and the Papasin (jonka Cass Elliotilla oli rooli levytyssopimuksen saamisessa) lisäksi The BeatlesThe Beach BoysThe SeekersThe SupremesThe Association ja Jefferson Airplane kuuluvat musiikissa vaikutteina. Walden mollaama bändinnimikin toimi osana hippiajan riemunvärikkään kuvaston rakentamista. The Peppermint Rainbow ei ollut yksi niistä, jotka loivat 60-luvun ihmeen, mutta aivan varteenotettava takarivin osallistuja. Ja se tässä tapauksessa riittää: viime aikoina ei useimpina vuosina ole julkaistu yhtään albumia, joka tämän kirjoittajan mielestä kohoaisi samalle tasolle kuin Will You Be Staying After Sunday.

Kyllä, tätä voi pitää suosituksena.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s