Uudehkojen levyjen arvioita #6

Mus.Org.Skyn bloggaajan huomio on viime aikoina keskittynyt niin paljon vanhempaan, lähinnä 1970-luvun ja sitä välittömästi ympäröivien vuosien musiikkiin, ettei uutukaisia ole paljon kuunneltu. Fuusiojazzista ynnä muusta mielenkiintoisesta on varmasti tulossa juttua tälle sivustolle, mutta sitä odoteltaessa läpikäytäköön pieni otos uudehkoista levyistä.

TuomoThe New Mystique (2014)

Tuomo Prättälän ensialbumi My Thing (2007) löi kuulijansa ällikällä: oliko näin autenttinen vanhan hyvän koulun edistyksellinen soul oikeasti tehty hetki sitten Suomessa eikä seitkytluvulla Amerikoissa? Rohkenisin pitää My Thingiä yhtenä koko 2000-luvun tärkeimmistä soul-albumeista – maailmassa. Sen jatko-osat, My Own Private Sunday (2010) ja varsinkin Reaches Out for You (2009) jäivät edeltäjäänsä nähden hiukan puolivillaisiksi, vaikka olivat ihan kivoja. Mutta nyt pamahtaa. Uusi The New Mystique ei näet ole edes soulia muutoin kuin Tuomon tutun vokalisoinnin osalta. Sen sijaan levy on täynnä modernia elektronista poppia, jonka vaikutteet löytyvät viimeisen vuosikymmenen valtavirrasta sekä – tyypilliseen tapaan – 1980-luvulta. Ensikuulemalta yhtälö tuntui kamalalta. Toisesta kuuntelukerrasta alkaen vyyhti alkoi avautua ja meno yllättäen maistua. Eritoten Waiting for Someone ja Like Stone ovat oikeasti hienoja biisejä. Joka biisinteon osaa, onnistuu myös epäilyttävillä pintasoundeilla! Lopputuloksena omaan korvaani The New Mystique on kahta edeltäjäänsä maukkaampi plätty ja Tuomon uran toinen huippuhetki.

Prefab SproutCrimson / Red (2013)

Olen Paddy McAloonin ja hänen ”bändinsä” yleisönä epäilyttävä tapaus. Pidän näet vuonna 2009 ilmestynyttä, 1990-luvun alkupuolella äänitettyä Let’s Change the World With Musicia Prefab Sproutin parhaana levynä. Sen sijaan vuoden 1990 hehkutettu Jordan: the Comeback ei ole avautunut minulle kahdesta yrityksestä huolimatta. Vähän välimaastoon jää myös uusi Crimson / Red. Parhaimmillaan (Billy, The Dreamer) musiikki on oikein hyvää, huonoimmillaankin kohtalaista, mutta kokonaisuus on hiukan tylsä. Samaa vikaa on jokaisessa kuulemassani Prefab Sprout -albumissa; parhaiten McAloon tuntuu onnistuvan, kun hänellä on asiaansa kohtaan sanomisen intohimo. Tältä platalta se puuttuu.

IisaIisa (2014)

Tälle albumille on ainakin hyvät suositukset: olen pitänyt jokaisesta – siis jokaisesta – Reginan albumista. Soolo-Iisa vakuutti myös kahdella vuonna 2013 ilmestyneellä singlellään, joista etenkin Perjantai on suorastaan pieni klassikko. Muttamutta. Albumimitassa homma ei yllättäen täysin pelitä. Osittain vika on sanoituksissa: tämän levyn kertoja-Iisa on aika tyypillinen 2010-luvun itseironinen kolmikymppinen, joka on aikuistunut vääristä paikoista. Kokeileva elämäntyyli on hylätty, mutta teinimäinen epäkypsyys on tallella. Suosittelisin Iisalle abstraktimpaa sanoituskuvastoa. Melodioissa ei ole mitään vikaa, joskin myös hurrattava on monesti vähissä. Pariin otteeseen myös sovituspuoli häiritsee – Kirje olisi parempi pehmeämmillä soundeilla, eikä Knipiä oikeasti tarvittaisi Puutarhajuhlaan täyttämään tyypillistä featuring-tehtävää. Näistä harmeista huolimatta Iisa on kohtalaisen hyvä albumi, ihan jo siksikin, että Perjantai, Rakkaani nukkuu ja S€ pyörittää ovat todella hienoja biisejä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s