Uudehkojen levyjen arvioita #42

Mus.Org.Skyn levykatsaus numero 42 liftaa sellaiseen osaan Linnunrataa, jossa on ilmestynyt ihan kivoja uusia albumeja. Hehkeintä niistä bloggari odotti hieman pelonsekaisin tuntein, toista kohtaan ei ollut juuri odotuksia mitä täyttää ja kolmannen hän kuuli pari kertaa jo kevättalvella, mutta kuuntelua omilla musavehkeillä piti odottaa näin kauan. No, asiaan.

Liam GallagherAs You Were

Mitähän tästä nyt sanoisi, mikä ei liity mitenkään siihen, mitä tästä on jo sanottu? Arviot ovat yleensä olleet myönteisiä, ja niin on tämäkin. Oma tyhmä alakaneettini kuuluu, että ne arviot ovat olleet myönteisiä ihan tyhmin perustein. Beady Eyemolemmat levyt olivat joka tapauksessa mielestäni tosi hyviä, Oasis taas on vähän ongelmallisempi tapaus ja kaikeksi onneksi Liamin As You Were kuulostaa enemmän Beady Eyelta kuin Oasikselta. Avausraita Wall of Glass on ehkä vähän kliseinen, sitä seuraava Bold taas todella hieno ja kolmonen Greedy Soul tyhmintä, mitä tämä levy tarjoaa (”she’s got a six six six / I’ve got my crucifix”). Onneksi loppulevy on aivan jees. Tämä tykkäsi eniten biiseistä When I’m in Need, Universal Gleam ja I’ve All I Need. Jostain syystä albumilla on kaksi ihan kivaa biisiä, joita Liam ei ole kynäillyt, kun taas cd-version bonuspaloiksi on jätetty Liamin omia biisejä, joista varsinkin I Never Wanna Be Like You kuulostaa oikeasti hyvältä. En minä aina tämmöisiä ymmärrä. Mutta vinyylikauppaan käy silti tie. As You Were on sen arvoinen.

asyouwere

Iida Umpikuja GuggenizedIcepoweria heartille

Onko esittäjän nimi Iida Umpikuja vai ”Iida Umpikuja Guggenized”? Ihan sama! Guggenrecörds julkaisi ”levyn” tietysti vain kasettina, mistä johtuen hankin sen vasta hankittuani ensin auton, jossa tietysti on toimiva kasettisoitin. Mahtava mainosslogan: osta käytetty auto – saat Guggenrecördsin tuotannon kaupan päälle. Joka tapauksessa Iida ja Guggenit tekaisivat hyvän kassun. Tykkään hirmuisesti siitä ”ystävät laulaa ja soittaa yhdessä” -meiningistä, joka tekee Kotiin jatkoilta -toisinnostakin kaiken väärtin. Vain yhdestä biisistä (Koppakuoriainen) en oikein tykkää, mutta toisaalta en taida edustaa biisin ja sen tyylilajin kohderyhmää. Tämä nyt vain menee näin, Ilman rakkautta ja Lauantai-iltana ovat priimaa Iidaa. Sitäkin syntyy, vaikka Iida Umpikuja Guggenized on selvästi paljon vähemmän ”tosissaan” tehtyä kamaa kuin hieno Musta aukko (2014). Pursun tyypilliset kasettiuskottavat soundit pelittävät toooosi kivasti, ja Iida on tietysti oma itsensä. Joten mikäs tässä – seuraavaksi mennään katsomaan Iidaa Pispalan Kirjastoklubille 16.12.

Procol HarumNovum

Vanhat kaverit Iida Umpikuja ja Guggenheim-projektz tekevät muutamalla vaivaisella killingillä kasetin, joka kuulostaa hyvältä. Procol Harum -nimisellä projektilla on käytössään kaikki tarvittavat rahat, huippumuusikot ja huippustudiot, ja lopputulos jää silti vähän puolivillaisen keskinkertaiseksi. Tähän tiivistyy yksi musabisneksen nykyisistä vinoumista (muitakin on). Törkimysmäinen ilmaus ”Procol Harum -niminen projekti” kavaltaa tietysti, etten näe muita kuin markkinoinnillisia syitä olla kutsumatta Novumia Gary Brookerin soololevyksi. Edes aiemmin kaikki lyriikat kirjoittanut Keith Reid ei ole messissä, ja kaikki muut soittajatkin ovat ajan mittaan vaihtuneet. Novum on siis varsin kohtalainen bluesahtavan popahtava Gary Brooker -albumi, mutta eihän tällä nyt jumaliste ole mitään tekemistä A Salty Dogin (1969), Grand Hotelin (1973) tai Exotic Birds and Fruitin (1974) kanssa. Ketä ihan hyvätasoinen aikuismusa kiinnostaa, voipi kuunnella vaikka biisit Last Chance Motel ja Neighbour. Progelevystä tai muutenkaan edistyksellisestä musiikista ei ole kymysys.

Mainokset