Uudehkojen levyjen arvioita #27

Tässä sitä taas tulee: hyvää uutta shittiä. Kirjaimellisesti kaikki tässä katsauksessa arvioitu ei ole sen enempää hyvää kuin shittiäkään, mutta ilmauksella oli mukava ja messevä käynnistää tämä raportti, jossa on mukana muun muassa:

Juuso Paaso & Laiha LohtuVorriori

Olen nähnyt Juuson bändeineen monta kertaa livenä. Ns. normaaleissa tapauksissa voisi joutua miettimään, kuinka hyvä keikkafiilis kuuluu studioäänitteellä – ja jos ei kuulu, onko tilalle kehitetty jotain toisella lailla hyvää. Mopo ja Ville Leinonenhan kusaisivat nämä hommat ihan vastikään. Vorriori on kuitenkin Guggenrecördsin julkaisema kasetti, eikä minkäänlaisesta valtavirtavaikutuksesta ole tietoa. Sovinnaisesti ajatellen Juuso ei osaa laulaa, bändin soittotaito on vähän suhteellinen ja soundituotanto nuhjuinen, mutta NÄIN SEN PITÄÄKIN OLLA. Muunlainen tallenne ei kuvaisi ollenkaan tätä porukkaa ja sen viehätystä. Tämä on KIVAA. Tosin biisit Maailma ja Onni eivät ole ”kivaa” – silmäkulman pilke välittyy paremmin livenä kuin levyllä – mutta ilman niitä Juuso Paason artistikuva ei olisi kokonainen. Keltaiset lehdet, Koppakuoriainen, Matkahuolto-blues, Kotimatka, Päivä paistaa eiliseen ja Lasken maahan kitaran (”haa ha haa”!) ovat ihan parasta primitiivipoppia, ja vastineeksi lähes progetyylinen Harmaita värejä pläjäyttää silmille tosiasian, että nämä tyypit ovat myös ”vakavasti ottaen” hyviä musikantteja. (Juuson lisäksi Vorriorilla musisoivat mm. Guggenheim-Kalevi Suorupsu, vai mikä se olikaan, sekä talmuudisen rantabändin Petri Alanko.) Täysin unohtuneelta punkbändiltä coveroitu Liukuhihnatyöläinen ansaitsee kunniamaininnan kulttuurisesta konservoinnista. Jos sua joku potkii päähän, älä anna sen masentaa sua! Tämä lohtu ei jää laihaksi. Joo joo, jaa juu, ihme ja kumma, ellei Juuso Paason & yhtyeen Vorriori ole Jukka Nousiaisen ja Räjä Elektrik Milleniumin ohella yksi vuoden 2016 kolmesta parhaasta albumista ainakin kotimaisten sarjassa.

Kula ShakerK 2.0

Taas yksi menneisyyden brittibändi testailee nykypäiväistä pätevyyttään. Missä The Charlatans onnistui hyvin ja Primal Scream parin biisin verran, Kula Shaker onnistuu – osittain. Itseltäni jäi Kuulien edellinen albumi väliin, koska vuonna 2007 ilmestynyt Strangefolk ei oikein vakuuttanut. Pitäisiköhän tuo Pilgrims Progress sittenkin tsekata? K 2.0 ei nimittäin ole yhtään hölmömpi paketti. Suomalaista kuulijaa kyllä hieman hämmentää, kun hetkittäin luulee kuulevansa Death Hawksin musiikkia. Varsinkin avauspalassa Infinite Sun on samaa tunnelmaa. Mutta kyllä Crispian Millsin ja kumppaneiden vanhan tyylin silti tunnistaa – esimerkiksi Mountain Lifter ei juuri voisi olla minkään muun bändin käsialaa. Hyviä raitoja ovat myös Death of Democracy ja hiukan kökösti otsikoitu Love B (With U). Ei tämä vieläkään ole niin messevää psykedeliameininkiä kuin K (1996) ja Peasants, Pigs & Astronauts (1999) – jälkimmäinen on minusta jopa 90-luvun merkkipaaluja – mutta silti ihan tutustumisen arvoinen.

Pet Shop BoysSuper

No voihan! Petisoppipoikien vuonna 2009 ilmestynyt Yes oli minusta aika jees, 2012 tehty Elysium mainettaan parempi ja 2013 putkahtaneella Electricillä oli pienestä hukassaolosta huolimatta yksi kunnon klassikkokappale, Love Is a Bourgeois Construct. Entisaikoina PSB päivitti selvästi tyylinsä joka ikiselle uudelle levylle, mutta nyt päivitys on jäänyt tekemättä. Tai ehkä Pet Shop -miehet sukeltavat vielä syvemmälle siihen humpuukiin, jota edellinen albumi huippubiisiä lukuun ottamatta oli. Singlehitti (?) The Pop Kids selvästi kertoo jostain kauan sitten päättyneestä ajasta, vaikkei ole kertovinaan. Twenty-something, Sad Robot World ja Into Thin Air ovat kohtuumukavia siivuja, mutta vastineeksi esimerkiksi avaus Happiness on suorastaan huono. Tämä on harvinaisen keskinkertaista musaa ja varmasti tälle kirjoittajalle PSB:n historian vähäpätöisin albumi. Kunpa Super (hyvä kotimainen 90-luvun indie-loungebändi) olisikin bändin nimi ja Pet Shop Boys levyotsikko. Takuulla siitä yhtälöstä seuraisi paljon kiinnostavampaa jälkeä. Ja Neil Tennant & Chris Lowe: tulkaa pois sieltä muovimaailmasta ja hankkikaa vaikka neliraitamankat.