Tosi oudot albumit #1: There’s a Riot Goin’ On

Jenkkiläinen Sly and the Family Stone tuli laajempaan tietoisuuteen vuonna 1968 hitin Dance to the Music myötä. Sitä ennen bändi oli julkaissut jo albumin nimeltä A Whole New Thing (1967) yhdistellen soulia ja psykedeliaa. Keulahahmo Sylvester Stewart kutsui itseään Sly Stoneksi ja bändiä, jossa ihan oikeasti oli mukana hänen sisaruksiaan, perheeksi. Psykedeelisen soulin lisäksi Sly and the Family Stonea pidetään yhtenä keskeisimmistä funkin kehittäjistä. Albumeilla Dance to the Music, Life (molemmat 1968) ja Stand! (1969) hybridi jalostui entisestään. Rohkenisin pitää Standia vuoden 1969 parhaana albumina heti Beatlesin Abbey Roadin jälkeen. Klassikkosinglet Hot Fun in the Summertime ja Thank You (Falettinme Be Mice Elf Agin), ne sisältänyt Greatest Hits -hittikokoelma sekä esiintyminen Woodstockin festivaaleilla varmistivat, että vuoden 1969 myötä Sly and the Family Stone oli todella suuri nimi.

Vuonna 1971 ilmestyi Sly and the Family Stonen seuraava albumi There’s a Riot Goin’ On. Mukana oli taas uusi jättihitti, Family Affair, joten pintapuolisesti tarkasteltuna ei näyttäisi paljon muuttuneen. Amerikkalaislähteet kertovat, ettei yleisö ollut välttämättä valmistautunut niin alakuloiseen levyyn kuin There’s a Riot Goin’ On; Sly and the Family Stonen aiempi tuotanto on luonteeltaan varsin positiivista ja energistä. En tiedä, mitä vaikkua jenkkikirjoittajilla on korvissaan, mutta omiini ei levyn yllätys ole surumielisyys vaan ihan silkka friikkimäinen omituisuus. On totta, että hitaat ja silloin tällöin mollivoittoiset kappaleet olivat uutta Slyn bändin tuotannossa, mutta niissäkin on mukana niin outoja elementtejä, ettei albumista voi saada alakuloisuuden pohjalta pätevää kokonaiskuvaa.

Levy pyörähtää käyntiin vetäisyllä Luv n’ Haight. Kappale on selvästi Standin jatkoa: funkya popsoulia, jossa ”pop” on sukua 1960-luvun lopun psykedeeliselle popille. Sitä seuraa levyn ensimmäinen yllätys. Just Like a Babyssä ei ole tietoakaan entisistä Sly and the Family Stone -soundeista, vaan bluesahtavaa sävellystä ja jotenkin löysää laulusuoritusta säestää tunnusomaisesti Slyn (?) klavinetin ohella alkeellinen tussahteleva rumpukone. Poet on hidasta funkia, jonka ensimmäinen laulettu säe ”my only weapon is my pen” tuo kyllä vaikutelman soul-klassikosta, mutta kappale jää hämmentävästi junnaamaan paikalleen. Lisäksi Sly ääntää tavallisen ässän toistuvasti suhuässänä: ”I’m a shoul writer.” Näitä seuraa Family Affair, jossa siinäkin on mukana rumpukonetta, mutta melodisen tarttuvuuden ja yhtyeen naisäänien paluu normalisoi tunnelmaa.

Family Affairin jälkeen saadaan nauttia melkein yhdeksän minuuttia laiskahkosta perusfunkista, joskin rumpukoneilla täydennettynä. Tämä esitys on sisältävinään kappaleet Africa Talks to You ”Asphalt Jungle” ja There’s a Riot Goin’ On, mutta käytännössä kysymys on yhdestä biisistä ja yleisimmän tulkinnan mukaan levyn nimikappaletta ei kuulla ollenkaan (tai ole olemassakaan). Vinyylipuolen vaihdon jälkeen (cd:llä tai soittolistalla heti perään) kuultava Brave & Strong ei kaiken lisäksi eroa edellisestä mammuttinumerosta paljoakaan. Tässä vaiheessa There’s a Riot Goin’ Onin oudoksuttavin piirre on lepsuus, joka kuuluu jatkuvasti myös soundituotannossa. (You Caught Me) Smilin’, oikein hieno popsoul-biisi, hämmästyttää sekin, koska Sly jatkuvasti joko ali- tai ylisuorittaa lauluosuutensa: muminasta siirrytään suoraan mikrofonisysteemin sordinoimaan huutoon ja päinvastoin. Time on taas lisää rumpukonetta ja mukavan hidasta vetelyyttä. Tässä vaiheessa ensikuuntelijalle vihdoinkin valkenee totuus There’s a Riot Goin’ Onista: levy on täysin ilmiselvästi tehty ja äänitetty pilvessä. Elettiin vuotta 1971, joten mikä ettei, mutta näin selkeää diagnoosia ei voi tehdä edes varsinaisille psykedeliabändeille: heitä oli yleensä tuottaja tai äänittäjä kontrolloimassa levytystilanteessa. Sly sen sijaan oli studioilla usein yksin, vähän kuin Brian Wilson.

There’s a Riot Goin’ Onin hämmentävyys huipentuu kolmanneksi viimeisessä kappaleessa. Spaced Cow Boy tai Spaced Cowboy, lähteet heittävät (itse pidän enemmän ensin mainitusta muodosta), sisältää rumpukoneen, syntikan ja muminan lisäksi jodlausta – eikä mitenkään vähän, vaan säännöllisesti sekä säkeistössä että kertosäkeessä. Sävellys on merkitty Slyn omaksi, mutta saksalais-alppilainen kansansävelmä lienee otettu uusiokäyttöön. Viimeistään tämän myötä There’s a Riot Goin’ Onia ei voi ottaa vakavasti soul-levynä, vaan kyse on ensisijaisesti tripistä ja tämä avartaa kilpailusarjaksi kaiken psykedeelisellä kaudella (ts. noin 1966–73) levytetyn populäärimusiikin. Siinä albumi pärjää loppujen lopuksi aika hyvin. Runnin’ Away on edeltäjänsä vastapainoksi yllättävän ”tavallista” Sly and the Family Stonea – lähes Family Affairin tyyliin – ja erittäin hyvä biisi. Thank You for Talkin’ to Me Africa, päätösraita, ei toisaalta ole muuta kuin hidastettu uusioversio Thank You (Falettinme Be Mice Elf Agin) -hitistä ja sellaisenaan miltei tarpeeton.

Vuonna 1973 ilmestynyt Fresh-albumi noudatteli joiltakin osilta There’s a Riot Goin’ Onin ohjenuoraa, muun muassa sisältämällä todella yllättävän ja kummallisen coverin klassikosta Que Sera Sera (Whatever Will Be, Will Be). Mutta vallankumouksen terä oli jo tylsynyt, eikä albumi pärjää millään ilveellä kahdelle edeltäjälleen. Viimeistään vuoden 1976 jälkeen Sly Stone lipesi kokonaan huumeiden ja fobioiden täyttämään epätodellisuuteen, josta hän ei – käsittämätöntä kyllä – ole vieläkään päässyt ulos. Tämä näkyi myös Pori Jazzissa vuonna 2007, kun sekavanoloinen Sly käväisi lavalla vain viiden kappaleen ajan ja jätti muun bändin hoitelemaan loput materiaalista. On aika kyseenalaista kiittää artistia materiaalista, jota hän ei selvästikään täydessä mielenterveydessä tai sellaiseen johtavassa tilassa olisi tehnyt – ainakaan nykyisessä muodossaan – mutta ei auta: There’s a Riot Goin’ On on lukuisista ilmiselvistä vioistaan ja puutteistaan huolimatta poikkeuksellisen inspiroiva albumi. Thank you falettinme be inn spyerd agin, Sly!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s