Suurennuslasin alla: Wigwam

Suunnittelin tämän tekstin kirjoittamista ensimmäisen kerran kevättalvella 2016. Wigwam on bändi, jota aina välillä innostuu kuuntelemaan ja toteamaan mainioksi – yhdeksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisyhtyeistä. Valitettavasti Wigwam on myös bändi, jonka kuunteluinnostus aina välillä lopahtaa eikä palaa ihan hetkeen tai seitsemään. Wigwamin musiikki on haastavaa ja vaativaa. Se on kuitenkin myös tosi mukavaa, mikä lopahdusaikoina helposti unohtuu. Wigwamin musiikki on taidokasta ja hienoa. Välillä se saattaa kuitenkin olla hiukan köppäistä. Köppäisyys on kaunista, mutta onko maailmanluokkaisesti taidokkaan ja hienon bändin köppäisyys? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/suurennuslasin-alla-wigwam/

Progressiivinen pop

Progesta eli progressiivisesta rockista on kirjoitettu paljon opuksia. Ison ihmisjoukon mielestä proge on sekä korkeatasoisin että uskottavin musiikinlaji. Progeen liittyvät loistelias soittotaito, klassista musiikkia lähenevä teemojen kehittelykyky ja musiikillisten raja-aitojen rikkominen. Toisaalta progressiivinen rock on myös rockia. Maskuliinisessa katu-uskottavuuskulttuurissa isot volyymit ja nopeat tempot pysyvät kunniassa. Ei ole ihme, että jotkin proge-eepokset sijoittuvat aina kärkipäähän, kun musaharrastajat listaavat kaikkien aikojen albumeja. Kokonaan toista lähtökohtaa musiikintarkasteluun edustavat tarttuvat melodiat, hyräiltävyys ja helppo yhteisöllinen jaettavuus. Vai onko näin sittenkään? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/progressiivinen-pop/

Avoimet hetket

1960-luvun loppupuolen ja 1970-luvun alkuvuosien populäärimusiikkia harrastaessa törmää haltioituneisiin kuvauksiin siitä, millainen musakenttä noina aikoina oli. Esimerkiksi Chicagon ensimmäisen levyn on sanottu syntyneen luovuutta innoittaneessa kaikki on mahdollista -tilassa. Progesaurus King Crimsonin on myös kerrottu väsänneen esikoisplättynsä samankaltaisessa, mahtavan inspiroivassa avoimen musiikki-, taide-, kulttuuri- ja yhteiskuntakentän tilassa. Vaikkei tarinoita aina kerrottaisikaan, 1960–70-luvun musan kuuntelija alkaa tunnistaa tuon ajan albumihelmien taustailmapiirin ihan kuuntelemalla ja fiilistelemällä itse musiikkia. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/avoimet-hetket/