Keskustelua rockmusiikista

Internetin ihmemaassa on paljon foorumeja, joilla keskustellaan rockista ja harrastetaan rockiin tai populäärimusiikkiin liittyviä ajanvieteleikkejä. Näillä foorumeilla esiintyy säännöllisesti yksi poikkeuksellisen genreuskovainen ihmistyyppi, joka ymmärtää vain yhdentyyppistä musiikkia ja pauhaa siitä menemään, ikään kuin mitään muuta ei olisi ikinä tehtykään. Mikä ihmistyyppi siis on kyseessä? Punk-puristi? Hiphop-hullu? Jazz-jeesustelija? Konemusakohkaaja? Klasarikukkoilija? Ehei… Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/keskustelua-rockmusiikista/

Mainokset

Undie, indie, mainstream

Eräänä päivänä muuan nuori nainen esitteli suosikkiartistejaan Twitterissä. Kommentoin, että harvoin näkee niin tyylipuhdasta indiemakua kuin hänellä. ”Ei mainstreamia eikä undergroundia, vaan silkkaa indietä.” Hän otti sen kehuna, mitä se olikin: kunnioitan häntä ihmisenä musiikkimakuineen. Jäin kuitenkin miettimään asiaa, kun hän sattuu asumaan Helsingissä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/undie-indie-mainstream/

Avoimet hetket

1960-luvun loppupuolen ja 1970-luvun alkuvuosien populäärimusiikkia harrastaessa törmää haltioituneisiin kuvauksiin siitä, millainen musakenttä noina aikoina oli. Esimerkiksi Chicagon ensimmäisen levyn on sanottu syntyneen luovuutta innoittaneessa kaikki on mahdollista -tilassa. Progesaurus King Crimsonin on myös kerrottu väsänneen esikoisplättynsä samankaltaisessa, mahtavan inspiroivassa avoimen musiikki-, taide-, kulttuuri- ja yhteiskuntakentän tilassa. Vaikkei tarinoita aina kerrottaisikaan, 1960–70-luvun musan kuuntelija alkaa tunnistaa tuon ajan albumihelmien taustailmapiirin ihan kuuntelemalla ja fiilistelemällä itse musiikkia. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/avoimet-hetket/