Ennen levyjen kimppuun käymistä haluan ilmoittaa kaikelle kansalle, että Shocking Blue oli tosi kova bändi. Ei ole näissä uutuuksissa sen voittanutta. Mutta on näissä hyvääkin! Vähän myös huonoa, mutta vielä enemmän hyvää. Ei niin hyvää kuin Shocking Blue, mutta melkein. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-45/
Auringon paistellessa ja viitoittaessa kohti kevättä on paikallaan tehdä aikamatka läpi kuluneen talven, jonka aikana kulahtaneeksi käynyt vuosiluku 2017 vaihdettiin uutuuttaan kimaltavaan 2018:aan. Sen edetessä on silloin tällöin satuttu keikallekin, eikä ihan vain satuttu. Tämän kirjoittaja on nimittäin järkkäillyt Pispalassa Kirjastoklubi-nimistä tapahtumaa. Tarkastelujakson aikana klubi-iltapäiviä on ollut kolme. Muitakin keikkoja mahtuu mukaan. Eiköhän käydä satsin kimppuun! Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/livetalvi-2017-18/
Ulkomaan eläväiset ne julkaisevat levyjä siihen tahtiin, ettei perässä pysy. Nyt on mukaan sattunut yksi erinomainen albumi tälle kirjoittajalle aiemmin tuntemattomalta bändiltä – ynnä muuta sälää. Kaikki nämä ilmestyivät 2017. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-44/
”Belgialaisissa” kirjauutuuksissa on tällä kertaa esillä kaksi vuonna 2017 ilmestynyttä musakirjaa, joiden näkökulmilla on jotain yhteistä. The Renegades oli birminghamilainen yhtye, jolle Suomesta tuli vähäksi aikaa toinen koti ja jonka suosio täällä oli melkein beatlesmäistä tasoa. Ja juu – toisen opuksen keskiössä on itse The Beatles. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/renegades-ja-beatles-suomessa/
No niin, taas on sen aika. Vuosi 2017 ei ehkä ollut suomalaiselle undergroundille sellaista nostetta ja ilotulitusta kuin 2016, muttei taantumaakaan. Ulkomaan elävät sattuivat taas vaihteeksi julkaisemaan melko hyviä albumeja, joten kyllähän sitä musaa on tässä maailmassa riittänyt. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/mus-org-skyn-vuoden-2017-valinnat/
Gösta Sundqvistin ysäriradio-ohjelmasta napatun otsikon alla tarkastellaan tällä kertaa supisuomalaista kirjauutuutta. Törmäsin ensimmäisen kerran Heikki Harman aka Hectorin muistelma-aikeisiin jo vuosia sitten. Olin vastikään lukenut Kaj Chydeniuksen Muistin juuri -kirjan (2009) ja janosin lisää kotimaista kulttuurihistoriaa. Ennen kuin Asfalttihippi lopultakin ilmestyi, oli Hectorin taiteilijakuva ehtinyt käännähtää päässäni uuteen asentoon. Tästä huolimatta odotin Asfalttihipin kokemista puoli vettä kielellä, vettä puolella kielellä tai miten sen nyt sanoisikin selkokielellä. Kannattiko? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/hector-asfalttihippi/
Vuoden 2018 ensimmäinen uudehkojen levyjen satsi on tietysti vielä kokonaan vuoden 2017 satoa. Tämänkertaiseen minipinoon on sattunut pelkästään ulkomaanelävien levytyksiä. Mutku nämä ovat hyviä! Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-43/
Mus.Org.Skyn levykatsaus numero 42 liftaa sellaiseen osaan Linnunrataa, jossa on ilmestynyt ihan kivoja uusia albumeja. Hehkeintä niistä bloggari odotti hieman pelonsekaisin tuntein, toista kohtaan ei ollut juuri odotuksia mitä täyttää ja kolmannen hän kuuli pari kertaa jo kevättalvella, mutta kuuntelua omilla musavehkeillä piti odottaa näin kauan. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-42/
Levyjä katsastellaan taas. Messissä on tällä kertaa kaksi melkoisen olennaista ulkomaan uutuutta ja yksi kotimainen, joka osoittautui myös tälle kirjoittajalle aika merkitykselliseksi. Kahdessa mielessä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-41/
Tämänkertaisessa setissä on vaihteeksi pelkkiä ulkomaanelävien levyjä. Mitään mestariteoksia ne(kään) eivät ole. Käytäköön levyt kuitenkin läpi, jotta päästään eteenpäin. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-40/
