Muistojen amerikkalaistuminen

Iki-ihanan intterwebsin aikana on riesaksemme ilmestynyt ilmiö, joka tuskin olisi kirjojen ja perinteisen median avulla päässyt nykyisellä tavalla valloilleen. Käsityksemme lähimenneisyydestä, esimerkiksi 1960- tai 1970-luvusta tai vaikka 2000-luvun alusta, muuttuu sitä amerikkalaisemmiksi, mitä enemmän jenkkien laatimat muistelukset päätyvät meidän silmillemme. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/muistojen-amerikkalaistuminen/

Mainokset

X-sukupolven kohtalonsinfonia

Twitterissä käydään usein hyviä keskusteluja. Yksi huimaavimmista käytiin 5. kesäkuuta, lähtölaukauksena erään musiikki- ja standup-taiteilijan lausahdus ”X-sukupolvi ei edelleenkään saa synninpäästöä”. Myöhemmät twiitit sisälsivät mm. viittauksia ”toinen toistaan kurjempiin aikuisrokkicoverbändeihin” sekä pohdiskelua, oliko kaikki se kurjuus X-sukupolvessa alun perin vai tapahtuiko 1990-luvulla jokin käänne. Siis ilmiselvää MusOrgSky-matskua: mikäpä paremmin kertoisi tätä tarinaa kuin musiikki. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/x-sukupolven-kohtalonsinfonia/

”Minun aikani”: 1990-luvun loppuvuodet ja 2000-luvun alku

Twitterin puolella tuli vastaan linkki Me Naisten artikkeliin otsikolla ”Miksi rakastamme musiikkia, jota kuuntelimme teini-ikäisinä?”. Välitön reaktio: enhän minä rakasta teini-iän suosikkejani! Varsinkin varhaisteini-iän lempibändit herättävät nykyään aikamoista vaivaannusta. Lukioikä oli jo lupaavampaa aikaa. Nelikymppisen vinkkelistä kaikkein omimmalta ajalta musiikin ja populäärikulttuurin osalta näyttää se vaihe, kun olin jo ylittänyt kaksikymppiä. Elämästä oli paljon löytämättä, ja aika paljon sitä niinä vuosina löytyi. Kuvioihin ilmaantui tyttöystävää ja ihan uudentyyppisiä kamuja, oli mukavaa jakaa yhdessä asioita – niin kuin hyvää musaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/minun-aikani/

Suurennuslasin alla: Lenny Kravitz

Syyskuun 19. päivänä 1989 ilmestyi Lenny Kravitzin ensimmäinen albumi Let Love Rule. Jälkikäteen kuunneltuna albumi ei poikkea radikaalisti Lennyn kolmesta seuraavasta albumista, joiden aikajana ulottuu vuoteen 1995 saakka. Jos erityisesti 1993 ilmestynyt Are You Gonna Go My Way on mahdollista arvioida suhteessa oman aikansa valtavirtaan, Let Love Rulen käsitteleminen (tai käsittäminen) 1980-luvun lopun perspektiivistä on vielä haastavampaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/suurennuslasin-alla-lenny-kravitz/

Suurennuslasin alla: Ultra Bra

Vuodet 1995–2001 olivat kiinnostavaa aikaa popmusiikissa. 1980-luvun latistavasta ja yhdenmukaistavasta painolastista oli vapauduttu. Oli löydetty uudelleen 1960-lukulainen kukkaisaate, hipit ja psykedelia. Oli löydetty uudelleen 1970-lukulainen groove, glamour ja diskomeininki. Tässä valossa oli vain ajan kysymys, milloin myös kommunistilaulut löydettäisiin uudelleen. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/suurennuslasin-alla-ultra-bra/

30 indie-loungepopin helmeä vuosilta 1993–2003

1990-luku oli hassu vuosikymmen. Silloin postmodernistiälyköt kuvittelivat historian olevan lopussa ja Mercedes Benz lanseerasi pikkuauton, joka kaatui testeissä. Musiikkistudioissa hylättiin edellisen vuosikymmenen kiiltävän kolisevat juppisoundit ja haettiin rahisevampia, tunkkaisempia lo-fi-äänimaailmoja. Tähän kontekstiin tupsahti myös ilmiö, joka tunnettiin nimellä lounge. Yhtäkkiä viihteellisyys, camp-arvot ja kaikenlainen epärockius olivat coolia. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/30-indie-loungepopin-helmea/