X-sukupolven kohtalonsinfonia

Twitterissä käydään usein hyviä keskusteluja. Yksi huimaavimmista käytiin 5. kesäkuuta, lähtölaukauksena erään musiikki- ja standup-taiteilijan lausahdus ”X-sukupolvi ei edelleenkään saa synninpäästöä”. Myöhemmät twiitit sisälsivät mm. viittauksia ”toinen toistaan kurjempiin aikuisrokkicoverbändeihin” sekä pohdiskelua, oliko kaikki se kurjuus X-sukupolvessa alun perin vai tapahtuiko 1990-luvulla jokin käänne. Siis ilmiselvää MusOrgSky-matskua: mikäpä paremmin kertoisi tätä tarinaa kuin musiikki. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/x-sukupolven-kohtalonsinfonia/

Mainokset

”Minun aikani”: 1990-luvun loppuvuodet ja 2000-luvun alku

Twitterin puolella tuli vastaan linkki Me Naisten artikkeliin otsikolla ”Miksi rakastamme musiikkia, jota kuuntelimme teini-ikäisinä?”. Välitön reaktio: enhän minä rakasta teini-iän suosikkejani! Varsinkin varhaisteini-iän lempibändit herättävät nykyään aikamoista vaivaannusta. Lukioikä oli jo lupaavampaa aikaa. Nelikymppisen vinkkelistä kaikkein omimmalta ajalta musiikin ja populäärikulttuurin osalta näyttää se vaihe, kun olin jo ylittänyt kaksikymppiä. Elämästä oli paljon löytämättä, ja aika paljon sitä niinä vuosina löytyi. Kuvioihin ilmaantui tyttöystävää ja ihan uudentyyppisiä kamuja, oli mukavaa jakaa yhdessä asioita – niin kuin hyvää musaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/minun-aikani/

Groovaava maailmanhistoria

”Groove” tai ”groovy” on aina välillä ollut muotisana popkulttuurissa. Adjektiivimuoto ”groovy” yhdistyy helposti 1960-lukuun, varsinkin iki-ihanaan vuoteen 1967. Pari vuosikymmentä myöhemmin Britanniassa kukoisti uutta väriä 1980-lukuun etsinyt rare groove -skene, joka haki groovaavuutta edellisen vuosikymmenen funkista ja discosoulista. Ysärin jälkeen sanan eri muodot katosivat mediasta, ja kun 2010-luvun meininkiä tarkkailee, ymmärtää sitä kaivattavan takaisin. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/groovaava-maailmanhistoria/

Epämääräinen 1990-luku

Vähän alle 10 vuotta sitten eli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopuilla vakiintui erään läheisen ihmisen kanssa tapa ilmaista asioiden tapahtuneen joskus ”epämääräisellä 90-luvulla”. Ajankohdan epämääräisyyden ilmaus sai miettimään, eikös vain koko vuosikymmenessä ollut jotain luonteenomaisen epämääräistä. Seuraavassa Mus.Org.Sky. esittelee muutamia näkökulmia, joiden avulla 1990-lukua voi ehkä jotenkin hahmottaa ja käsittää. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/epamaarainen-1990-luku/

Teini-iän suosikkilevyt

Sosiaalisessa mediassa on laadittu innokkaasti listoja teini-iän lempparialbumeista. Monelle ihmiselle teini-ikä on aika yhtenäinen ajanjakso, joten varhaisten ja myöhempien teinivuosien suosikit voi näppärästi listata samaan syssyyn. Itselläni näin ei ole, vaan teini-iän jakaa kahtia musiikkimaun jyrkkä muuttuminen yhdessä päivässä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/teini-ian-suosikkilevyt/

Avoimet hetket

1960-luvun loppupuolen ja 1970-luvun alkuvuosien populäärimusiikkia harrastaessa törmää haltioituneisiin kuvauksiin siitä, millainen musakenttä noina aikoina oli. Esimerkiksi Chicagon ensimmäisen levyn on sanottu syntyneen luovuutta innoittaneessa kaikki on mahdollista -tilassa. Progesaurus King Crimsonin on myös kerrottu väsänneen esikoisplättynsä samankaltaisessa, mahtavan inspiroivassa avoimen musiikki-, taide-, kulttuuri- ja yhteiskuntakentän tilassa. Vaikkei tarinoita aina kerrottaisikaan, 1960–70-luvun musan kuuntelija alkaa tunnistaa tuon ajan albumihelmien taustailmapiirin ihan kuuntelemalla ja fiilistelemällä itse musiikkia. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/avoimet-hetket/

Kikka-ilmiö

Mus.Org.Skyn yksi keskeisiä artikkelisarjoja on alusta lähtien ollut Suurennuslasin alla, jossa bloggari on tarkastellut hyvin tuntemiaan artisteja tai bändejä yltä ja päältä. Tämä artikkeli kytkeytyy samaan sarjaan, mutta otsikkoa ei viitsi käyttää, sillä Kikkaa ei huvittane kuunnella läpikotaisin – ellei satu olemaan masokisti. Tämän kirjoittaja ei ole löytänyt itsestään sitä puolta, mutta kylläkin puolen, jonka mielestä parhaat Kikka-hitit ovat suhteellisen viehättäviä. Siis guilty pleasure? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/kikka-ilmio/

Suurennuslasin alla: Lenny Kravitz

Syyskuun 19. päivänä 1989 ilmestyi Lenny Kravitzin ensimmäinen albumi Let Love Rule. Jälkikäteen kuunneltuna albumi ei poikkea radikaalisti Lennyn kolmesta seuraavasta albumista, joiden aikajana ulottuu vuoteen 1995 saakka. Jos erityisesti 1993 ilmestynyt Are You Gonna Go My Way on mahdollista arvioida suhteessa oman aikansa valtavirtaan, Let Love Rulen käsitteleminen (tai käsittäminen) 1980-luvun lopun perspektiivistä on vielä haastavampaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/suurennuslasin-alla-lenny-kravitz/

Suurennuslasin alla: Ultra Bra

Vuodet 1995–2001 olivat kiinnostavaa aikaa popmusiikissa. 1980-luvun latistavasta ja yhdenmukaistavasta painolastista oli vapauduttu. Oli löydetty uudelleen 1960-lukulainen kukkaisaate, hipit ja psykedelia. Oli löydetty uudelleen 1970-lukulainen groove, glamour ja diskomeininki. Tässä valossa oli vain ajan kysymys, milloin myös kommunistilaulut löydettäisiin uudelleen. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/suurennuslasin-alla-ultra-bra/