Discomusiikki: historiallinen vaihe

Discomusiikki on alusta asti herättänyt poikkeuksellisen isoja intohimoja puolesta ja vastaan. 1970-luvun lopulla vaikutti angloamerikkalaisessa maailmassa Disco Sucks -liike, joka syytti discomusiikkia, paitsi yleisestä ”huonoudesta”, myös rockbändien keikkatilaisuuksen vähenemisestä. 1990-luvulla discosta kääntyivät tykkäämään monet sellaiset piirit, jotka olisivat vuosikymmen-pari aiemmin lukeutuneet Disco Sucks -liikkeeseen. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/discomusiikki-historiallinen-vaihe/

Mainokset

Suurennuslasin alla: Genesis (Phil Collinsin kausi)

Genesis oli kasassa muutaman vuosikymmenen ja julkaisi parikymmentä albumia, joten koko ura olisi aikamoinen pala haukattavaksi. Keskittykäämme iki-ihanan Phil Collinsin lauluäänen määrittämään kauteen – siis vuosiin 1976–91. Ja mikäli paljastuslinjalle lähdetään, en minä edes oikeasti tunne arvostettua Peter Gabriel -kautta, joka päättyi 1970-luvun puolivälissä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/suurennuslasin-alla-genesis-phil-collinsin-kausi/

X-sukupolven kohtalonsinfonia

Twitterissä käydään usein hyviä keskusteluja. Yksi huimaavimmista käytiin 5. kesäkuuta, lähtölaukauksena erään musiikki- ja standup-taiteilijan lausahdus ”X-sukupolvi ei edelleenkään saa synninpäästöä”. Myöhemmät twiitit sisälsivät mm. viittauksia ”toinen toistaan kurjempiin aikuisrokkicoverbändeihin” sekä pohdiskelua, oliko kaikki se kurjuus X-sukupolvessa alun perin vai tapahtuiko 1990-luvulla jokin käänne. Siis ilmiselvää MusOrgSky-matskua: mikäpä paremmin kertoisi tätä tarinaa kuin musiikki. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/x-sukupolven-kohtalonsinfonia/

Groovaava maailmanhistoria

”Groove” tai ”groovy” on aina välillä ollut muotisana popkulttuurissa. Adjektiivimuoto ”groovy” yhdistyy helposti 1960-lukuun, varsinkin iki-ihanaan vuoteen 1967. Pari vuosikymmentä myöhemmin Britanniassa kukoisti uutta väriä 1980-lukuun etsinyt rare groove -skene, joka haki groovaavuutta edellisen vuosikymmenen funkista ja discosoulista. Ysärin jälkeen sanan eri muodot katosivat mediasta, ja kun 2010-luvun meininkiä tarkkailee, ymmärtää sitä kaivattavan takaisin. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/groovaava-maailmanhistoria/

Epämääräinen 1990-luku

Vähän alle 10 vuotta sitten eli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopuilla vakiintui erään läheisen ihmisen kanssa tapa ilmaista asioiden tapahtuneen joskus ”epämääräisellä 90-luvulla”. Ajankohdan epämääräisyyden ilmaus sai miettimään, eikös vain koko vuosikymmenessä ollut jotain luonteenomaisen epämääräistä. Seuraavassa Mus.Org.Sky. esittelee muutamia näkökulmia, joiden avulla 1990-lukua voi ehkä jotenkin hahmottaa ja käsittää. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/epamaarainen-1990-luku/

Avoimet hetket

1960-luvun loppupuolen ja 1970-luvun alkuvuosien populäärimusiikkia harrastaessa törmää haltioituneisiin kuvauksiin siitä, millainen musakenttä noina aikoina oli. Esimerkiksi Chicagon ensimmäisen levyn on sanottu syntyneen luovuutta innoittaneessa kaikki on mahdollista -tilassa. Progesaurus King Crimsonin on myös kerrottu väsänneen esikoisplättynsä samankaltaisessa, mahtavan inspiroivassa avoimen musiikki-, taide-, kulttuuri- ja yhteiskuntakentän tilassa. Vaikkei tarinoita aina kerrottaisikaan, 1960–70-luvun musan kuuntelija alkaa tunnistaa tuon ajan albumihelmien taustailmapiirin ihan kuuntelemalla ja fiilistelemällä itse musiikkia. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/avoimet-hetket/

The Beach Boys 1978–1993

Musiikinharrastajien enemmistö yhdistänee The Beach Boys -yhtyeen 1960-lukuun. Silloin Brian Wilson ja kumppanit tekivät leijonanosan klassikoistaan. Vaikkei Rantapoikien 1970-lukua tunneta niin hyvin, silläkin on arvoa – ja omat ihailijansa. Albumit Sunflower, Surf’s Up ja Holland ovat muodostuneet pieniksi klassikoiksi, ja joidenkuiden mielestä klassikkosarjaan kuuluu vielä 1977 ilmestynyt Love You. Sen jälkeen tähti himmenee. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/the-beach-boys-1978-1993/

Kikka-ilmiö

Mus.Org.Skyn yksi keskeisiä artikkelisarjoja on alusta lähtien ollut Suurennuslasin alla, jossa bloggari on tarkastellut hyvin tuntemiaan artisteja tai bändejä yltä ja päältä. Tämä artikkeli kytkeytyy samaan sarjaan, mutta otsikkoa ei viitsi käyttää, sillä Kikkaa ei huvittane kuunnella läpikotaisin – ellei satu olemaan masokisti. Tämän kirjoittaja ei ole löytänyt itsestään sitä puolta, mutta kylläkin puolen, jonka mielestä parhaat Kikka-hitit ovat suhteellisen viehättäviä. Siis guilty pleasure? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/kikka-ilmio/

Myytinmurtaja iskee! 10 katteetonta myyttiä kasari-Suomesta

Vaikka Mus.Org.Skyn bloggari olisi toisin toivonut, 1980-luvun musiikki on tehnyt hyvin kauppansa uudella vuosituhannella. Isojen kampausten vuosikymmen on kelvannut monille, jotka syntyivät sen päätyttyä tai näkivät sitä ainoastaan lapsukaisina. Koska näillä ihmisillä ei ole varsinaista omakohtaista kokemusta 1980-luvun elämisestä, he elättelevät usein vinoutuneita kuvitelmia siitä, mitä musaa kotikonnuillamme kuului ja kuunneltiin. Tämän artikkelin tarkoitus on kumota uusmyyttejä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/myytinmurtaja-iskee-10-katteetonta-myyttia-kasari-suomesta/