Avoimet hetket

1960-luvun loppupuolen ja 1970-luvun alkuvuosien populäärimusiikkia harrastaessa törmää haltioituneisiin kuvauksiin siitä, millainen musakenttä noina aikoina oli. Esimerkiksi Chicagon ensimmäisen levyn on sanottu syntyneen luovuutta innoittaneessa kaikki on mahdollista -tilassa. Progesaurus King Crimsonin on myös kerrottu väsänneen esikoisplättynsä samankaltaisessa, mahtavan inspiroivassa avoimen musiikki-, taide-, kulttuuri- ja yhteiskuntakentän tilassa. Vaikkei tarinoita aina kerrottaisikaan, 1960–70-luvun musan kuuntelija alkaa tunnistaa tuon ajan albumihelmien taustailmapiirin ihan kuuntelemalla ja fiilistelemällä itse musiikkia. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/avoimet-hetket/

Mainokset

The Beach Boys 1978–1993

Musiikinharrastajien enemmistö yhdistänee The Beach Boys -yhtyeen 1960-lukuun. Silloin Brian Wilson ja kumppanit tekivät leijonanosan klassikoistaan. Vaikkei Rantapoikien 1970-lukua tunneta niin hyvin, silläkin on arvoa – ja omat ihailijansa. Albumit Sunflower, Surf’s Up ja Holland ovat muodostuneet pieniksi klassikoiksi, ja joidenkuiden mielestä klassikkosarjaan kuuluu vielä 1977 ilmestynyt Love You. Sen jälkeen tähti himmenee. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/the-beach-boys-1978-1993/

Kikka-ilmiö

Mus.Org.Skyn yksi keskeisiä artikkelisarjoja on alusta lähtien ollut Suurennuslasin alla, jossa bloggari on tarkastellut hyvin tuntemiaan artisteja tai bändejä yltä ja päältä. Tämä artikkeli kytkeytyy samaan sarjaan, mutta otsikkoa ei viitsi käyttää, sillä Kikkaa ei huvittane kuunnella läpikotaisin – ellei satu olemaan masokisti. Tämän kirjoittaja ei ole löytänyt itsestään sitä puolta, mutta kylläkin puolen, jonka mielestä parhaat Kikka-hitit ovat suhteellisen viehättäviä. Siis guilty pleasure? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/kikka-ilmio/

Myytinmurtaja iskee! 10 katteetonta myyttiä kasari-Suomesta

Vaikka Mus.Org.Skyn bloggari olisi toisin toivonut, 1980-luvun musiikki on tehnyt hyvin kauppansa uudella vuosituhannella. Isojen kampausten vuosikymmen on kelvannut monille, jotka syntyivät sen päätyttyä tai näkivät sitä ainoastaan lapsukaisina. Koska näillä ihmisillä ei ole varsinaista omakohtaista kokemusta 1980-luvun elämisestä, he elättelevät usein vinoutuneita kuvitelmia siitä, mitä musaa kotikonnuillamme kuului ja kuunneltiin. Tämän artikkelin tarkoitus on kumota uusmyyttejä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/myytinmurtaja-iskee-10-katteetonta-myyttia-kasari-suomesta/

Suurennuslasin alla: Dingo

Mus.Org.Skyn bloggaaja tuli ajatelleeksi, että Dingon läpimurrosta on kolme täyttä vuosikymmentä aikaa. Vieläkään ei ole nähty yhtään sen veroista. Raptori ja Ultra Bra olivat aikamoisia ilmiöitä, Neon 2:lla ja Uniklubilla oli paljon hyvin nuoria leimallisesti tyttöpuolisia faneja, Jari Sillanpään albumia on myyty vielä enemmän kuin Kerjäläisten valtakuntaa. Mutta jokin jää aina vajaaksi. On vain yksi Dingo: suomirockin kaanonin friikkijäsen, jonka jäsenyyttä yhdet yhä epäilevät, samalla kun toiset henkäisevät syvään sen nimen maininnan kohdalla oltuaan täysin reagoimatta nimiin Eppu Normaali, Hassisen Kone, Popeda ja Apulanta. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/suurennuslasin-alla-dingo/

Suurennuslasin alla: Lenny Kravitz

Syyskuun 19. päivänä 1989 ilmestyi Lenny Kravitzin ensimmäinen albumi Let Love Rule. Jälkikäteen kuunneltuna albumi ei poikkea radikaalisti Lennyn kolmesta seuraavasta albumista, joiden aikajana ulottuu vuoteen 1995 saakka. Jos erityisesti 1993 ilmestynyt Are You Gonna Go My Way on mahdollista arvioida suhteessa oman aikansa valtavirtaan, Let Love Rulen käsitteleminen (tai käsittäminen) 1980-luvun lopun perspektiivistä on vielä haastavampaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/suurennuslasin-alla-lenny-kravitz/