Tosi oudot albumit #6: Tusk

Brittiläis-amerikkalaisen Fleetwood Mac -yhtyeen maine on nykyään yksipuolisen aikuinen. Jotkut sentään tietävät, että bluesrokkiahan ne alun perin tekivät, silloin kun kitaristina oli vielä Peter Green. Mutta useimmat ajattelevat nimen kuullessaan Rumours-kauden täyteläistä jenkkipoppirokkia (1977) – elleivät peräti Tango in the Night -kauden synteettistä diskorokkipoppia (1987). Niinpä vuoteen 1979, Rumoursin välittömäksi seuraajaksi, on hankala paikantaa eksentrinen tuplaplätty. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/tusk/

Mainokset

Uudehkojen levyjen arvioita #12

Uuden vuoden ensimmäiseen levykatsaukseen saatiin kolme vanhan vuoden levyjulkaisua, joiden taso on tällaiseksi paketiksi harvinaisen hyvä. Juuri, kun on mennyt manailemaan 2010-luvun puolivälin musiikillista surkeutta, eiköhän niitä valonpilkahduksia ala löytyä useampiakin. Tosin ylimmäksi on päässyt pläjäys, jonka sisällöllä ei ole tekemistä nykyajan kanssa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-12/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #1: Stevie Wonder’s Journey Through the Secret Life of Plants

Kun artikkelisarja on nimetty näin pompöösin itsetietoisesti, voi tuntua hölmöltä, että se alkaa Stevie Wonderin albumin esittelyllä. Yleispiirteiset historiankirjat kertovat, että Stevie nousi huipulle jo 1960-luvulla lapsi-ihmeenä ja hänen suosionsa kesti niin äänenmurroksen kuin julistautumisen vapaaksi levy-yhtiö Motownin tuotantotiimeistä. 1970-luvulla hänen kokeelliset soul-levynsä herättivät kunnioitusta, 1980-luvulla mainstream-hitti I Just Called to Say I Love You myös tuntuvia inhonväristyksiä. Pikku hiljaa Stevie katosi päivän popin valtavirrasta ja muuttui soulin klassikoksi ja legendaksi. Menikö oikein? Eipä ihan. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/stevie-wonders-journey-through-the-secret-life-of-plants/