Syyskesän livehommat

Syyskesän 2015 tamperelainen livekaruselli pyörähti käyntiin elokuun 20. päivänä ravintola Artturissa. Kuningas Artturin lavan teemabändinä oli Leevi and the Leavings. Missasin Pihla Heikintyttären esityksen, joka sisälsi ainakin etukäteen pelkäämäni Pimeä tie, mukavaa matkaa -surkutelman. Pääsin sen sijaan kuuntelemaan Guggenheim-projektzia, jonka esityksessä oli paljon riemuittavaa. Elämä ikkunan takana taittui mukavan belleandsebastianmaisesti, humalainen Matkamuistoja-versio livahti aika suoraan M.A. Nummisen Kumipallon coverin rinnalle Kuningas Artturi -klassikkona ja Guggeneiden oma Postietsiväkin oli varsin mainio. Sonja Sinivuoren esitys oli vähemmän ikimuistoinen, joskin Elämänmeno sai yleisön varsin hyvin mukaan. Mann von den Stränden pläjäytti alkuun kaksi Gösta Sundqvistin näteimpiin kuuluvaa biisiä (Nainen toiselta planeetalta ja Mutta viereesi nukahdan), mikä sai odottamaan liikoja – niinpä ”onneksi” niitä seurasi versioita Leevin paskimman pään biiseistä.

Tauon jälkeen Kuningas Artturin lavalle kipusi erikoisvieras Lassi Valtonen. Hän tuntui käsittäneen tilaisuuden luonteen pahasti väärin ja veti seitsemän biisin setin, joista vain kaksi oli Leeviä. Kaiken kukkuraksi Valtosen oma tuotanto on varsin tylsää. Lassin äänestä voi olla monta mieltä – minua lähinnä mietityttää, mitä noin upeilla äänivaroilla tekisi, jos laulusta riisuisi kaikki amerikkalaiset maneerit. Eerolan Reetta palautti tunnelman sinne, mihin pitääkin. Edellisellä viikolla saadun hanurin säestämä Amalia oli illan parhaita esityksiä. Jussi Ritvasalon persoonallinen, sympaattisen hapuileva osuus jätti väistämättä hieman vaivautuneen olon. Illan päätteeksi hoilattiin Pohjois-Karjala, mikä oli ihan mukava päätös illalle, muttei mitään verrattuna Nummis-illan haltioituneeseen Minä soitan harmonikkaa -yhteislauluun.

Viikkoa myöhemmin (27.8.) koettiin taas vaihteeksi Kirnupiimä-klubi ravintola Kahvillassa Tammelan kaupunginosassa. Teemana oli Folk folk folk #2. Luvassa oli siis, yllätys yllätys, folkia – ja ensimmäisenä sitä kipusi tarjoilemaan helsinkiläinen Risto Juhani. Kolmen ensimmäisen geneerisen nykyfolkkauksen jälkeen fiilis oli nollassa, mutta onneksi duurivoittoisten biisien (muun muassa ajankohtainen Elokuu) ja kahden hienon instrumentaalin (yhteisotsikolla Miniatyyri) myötä se nousi kohisten kohti loppua. Hanna Ruuskasesta minulla on aiemminkin epämiellyttäviä kokemuksia, ja kun hän ilmestyi Kahvillan perälle kasvot näyttämötyyliin tällättyinä, saimme kummastella, mitä Radio Suomipop ja Radio Nova tekivät Kirnupiimässä. Jostain Shakiran ja Jenni Vartiaisen suunnilta opetellut laulumaneerit turhauttivat läpi koko esityksen, ja nätisti sanottuna persoonalliset versiot Tom Jonesin (”tunnetuimmasta biisistä”!?) Sex Bombista sekä Tapio Rautavaaran Juokse sinä hummasta viimeistelivät kokonaisvaltaisen ärsytyksen. Meininkiä tuli pelastelemaan Petri Vähäsarja, jonka usein Leonard Cohen -vaikutteiset folklaulut olivat aivan mukavia. Surullisen kuuluisat ”neljä sointua” olivat usein aika lähellä, mutta onneksi Vähäsarjan lauluilmaisu oli kaukana valtavirrasta ja laulun sekä akustisen kitaran apuna kuultiin välillä huuliharppua ja Risto Juhanin stemmalaulua. Jäi kyllä pohdituttamaan, onko folk nykymaailmassa yhtä kuin akustisella kitaralla esitetty laulumusiikki. Missä olivat banjot, ukulelet, viulut, huilut, melodikat ja perkussiot?

Lauantaina 29. elokuuta Mus.Org.Skyn bloggari matkusti polkupyörällä kauas Hervantajärven uimarannalle. Luonto-Liiton organisoima Huuto lähimetsien puolesta -tapahtuma tarjosi kauniit puitteet, syötävää ja juotavaa, yhden puheen sekä monta musiikkiesiintyjää. Niistä ensimmäisenä kuulin Pihla Heikintytärtä, jonka oma tuotanto on tähän asti jäänyt minulta piiloon. Täytyy kyllä sanoa, että Pihla on yksi parhaita tuntemiani laulajia. Hänen äänessään on sekä persoonallisuutta että osaamista. Pihlan sanoitukset ovat myös yllättävän päteviä. Niissä kuuluu sekä aiheita että näkökulmia, joista muut sanoittajat ovat hiljaa. Mollivoittoiset sävelmät eivät ole samalla tavoin omia heiniäni, mutta olisi kohtuutonta leimata sävellyspuoli heikoksi lenkiksi. Biiseistä jäi tehokkaimmin mieleen Juoppo suutari. Pihlan jälkeen esiintyi Anna Hei, kuulemma jo toista kertaa, kun yhtä esiintyjää ei – sympaattisen ja kotikutoisen leppoisasti – näkynyt Hervantajärvellä ollenkaan. Annan ensimmäinen setti voisi tehdä hänelle paremmin oikeutta, mutta minun kuulemassani osuudessa hänellä ei tuntunut olevan paljon sanottavaa. Nuori nainen ja akustinen kitara -yhdistelmä on niin tavanomainen, että se vaatii persoonallisuutta. Pispalan tyttöjen funkahtava ja folkahtava meininki oli mukavaa, vaikkeivät biisit jääneetkään mieleen. Esitystä hiukan häiritsi yksi menokänninen yleisön edustaja, mutta rutinoituneesti pispalalaiset hoitivat settiänsä eteenpäin. Nicolas Kivilinna oli, jälleen kerran, aika hyvä. Vähän ilmeetön lauluääni ja lähellä ns. peruskauraa liikkuva musiikillinen linja eivät onneksi kätke sitä, että artistina Kivilinnalla on mukavasti myönteistä persoonallisuutta. Päätösnumerona kuultu Sammakko ei minun korvaani lainaillut Nicolaksen ilmoittamasta Saku Sammakosta, vaan Piippolan vaarista. Illan lopuksi Hervantajärvellä olisivat vielä esiintyneet Lievo ja Elele, mutta kello oli länsitamperelaiselle jo turhan paljon.

Vielä sunnuntaina 6. syyskuuta saatiin nauttia livemusiikista ulkosalla, kun Tahmelan rannassa järjestettiin Kurpitsatalon sadonkorjuujuhlat. Kuulimme mukavassa säässä ja kauniissa maisemissa U.F.Ojalaa sekä hieman TAWA Inca Cosmic Chilloutia. U.F.Ojalalla oli soittopuoli hyvin handussa, hetkittäin tuli mieleen Jukka ja Jytämimmit. Ikävä kyllä biisit täytyisi oikeasti säveltää, sanoittaa uusiksi ja vaihtaa laulajaa. Kosmisten inkojen chillailu paljastui lähinnä panhuilu- ja lyömäsoitinimprovisoinniksi elektronisen taustan päälle. Ihan kohtalaista hippien tausta-, ei kuuntelumusiikkia (toisaalta hippejä kyllä Kurpitsatalolla riitti). Pispalan tytöt sekä Jaakko & Jay olisivat vielä esiintyneet, mutta tässä vaiheessa tapahtuma oli hiukan liian nähty ja testiryhmä lähti kotiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s