Suurennuslasin alla: Ultra Bra

Vuodet 1995–2001 olivat kiinnostavaa aikaa popmusiikissa. 1980-luvun latistavasta ja yhdenmukaistavasta painolastista oli vapauduttu. Oli löydetty uudelleen 1960-lukulainen kukkaisaate, hipit ja psykedelia. Oli löydetty uudelleen 1970-lukulainen groove, glamour ja diskomeininki. Tässä valossa oli vain ajan kysymys, milloin myös kommunistilaulut löydettäisiin uudelleen – rakentuivathan ne filosofisesti 60-lukulaiselle perustalle ja leimasivat toisaalta nimenomaan 70-lukua. Kommunistien ihannoima itäblokki kuitenkin kaatui vuosien 1988–92 aikana. Tilausta ei ollut enää kommunistisille lauluille, vaan pääasiassa epäpoliittiselle musiikille, joka osasi hyödyntää 70-luvun kommunistilaulujen soundeja ja tunnelmia uusiokäytössä. Tulkoon Ultra Bra!

Suomen popmusiikin 90-luku oli täynnä toinen toistaan 90-lukulaisempia ilmiöitä. Taikapeili, Movetron, Aikakone ja Nylon Beat jauhoivat eurodancea, Aki Sirkesalo, Sami Saari, Niko Ahvonen ja Mami taas suomalaista soulia. Karkkiautomaatti, Tehosekoitin ja Don Huonot taiteilivat popahtavan punkin ja progen välimaastossa – yhdistelmä, jota olisi kahdella edellisellä vuosikymmenellä pidetty täysin mahdottomana. Erittäin tyypillistä 90-lukua on myös Ultra Bra. Postmodernistit olivat alkajaisiksi ilmoittaneet, että edistys on loppu nyt ja vastedes kaikki taide tulee olemaan joko pastissia tai parodiaa. Missä 70-luvun kommunistinen laululiike nimitti itseään edistykselliseksi, sen 90-lukulainen uustulkinta selkeästi hylkäsi edistyksen. Suhteessa kommunistilauluihin Ultra Bra liikkui koko ajan pastissin ja parodian rajamailla. Huonoimmillaan (Kuka haluaa, Heppa, Hei kuule Suomi) se teki jälkimmäistä, parhaimmillaan edellistä. Hyvin 90-lukulaista oli myös, että Ultra Bra yhdisteli agitpropahtavaan perustaansa täysin ”sopimattomia” vaikutteita kuten euroviisuja, vaihtoehtorockia ja Beatlesia. Samalla yhtye ei kuitenkaan kuulostanut yhdeltäkään aikalaiseltaan, mikä tekee Ultra Brasta vertailtaessa kotimaan muihin tähtiin kerta kaikkiaan päätä pidemmän. Kansainvälisestikin sen tässä mielessä ohitti tuolloin enintään Stereolab, jonka harvinaisen imitoinnin tunnisti (ja tunnistaa yhä) välittömästi. Kiintoisaa kyllä, Stereolab oli alkuaan ideologialtaan marxilainen yhtye.

Yleisesti Ultra Bran parhaana albumina pidetään sen vuonna 1997 ilmestynyttä kakkosplattaa Kroketti. Se on myös yhtyeen myydyin levy (noin 97 000 kappaletta). Jotkut brassailevat kohottamalla ykköseksi vuoden 1996 Vapaaherran elämää -levyn, jonka ilmestyessä Ultra Bra ei vielä ollut suuri nimi. Aina yhtä näyttävällä uskottavuusjalustalla seisovan rockin kannalta bändin oleellisin albumi lienee Vesireittejä (2000). Oma suosikkini on aurinkoinen Kalifornia vuodelta 1999. Se, jos jokin, oli Ultra Bran omnipotentti hetki. Albumien lisäksi on muistettava, että yhtyeellä oli aina myös todella hienoja singlebiisejä, jotka eivät päätyneet albumille. Toisaalta ennen ensimmäistäkään albumia Ultra Bra oli julkaissut kulttimainetta niittäneen EP:n Houkutusten kiihottava maku (1995). Vielä kolmanneksi Kerkko Koskisen kynästä oli syntynyt hienoja lauluja, jotka äänitettiin, mutta julkaistiin levyllä vasta hienon kokoelma-albumin Sinä päivänä kun synnyin (2001) myötä. Taisipa viimemainitulla olla jokunen ihan uusikin levytys.

Vuoden 2001 jälkeen Ultra Bran perintöä ovat kantaneet Kerkko Koskinen ja Vuokko Hovatta soolourillaan sekä Scandinavian Music Group, jossa kuullaan Terhi Kokkosen laulua parin entisen Ultra Bra -soittajan säestämänä. Uudella vuosituhannella suosiota niittänyt PMMP sai kuulla viimeistään Päiväkoti-kappaleestaan (2005) lähtien enemmän kuin satunnaisia Ultra Bra -vertailuja; on oireellista, että Paula Vesala päätyi laulajaksi Kerkko Koskinen Kollektiivin levylle vuonna 2011. Reunionia odotettiin vuosikaudet, ja kun se lopulta tapahtui Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjassa talvella 2012, merkitsi se monelle 90-lukulaiselle pientä lässähdystä: nythän tämä oli oikeasti poliittista musiikkia, eikä kaiken huipuksi edes sen suunnan, miltä bändi oli napannut oleelliset vaikutteensa.

Seuraavassa esittelen kymmenen Ultra Bran omasta mielestäni hienointa kappaletta. (Tätä ei saa sekoittaa ”Popklassikot”-artikkelisarjaan, jossa henkilökohtaiseen musiikkinäkemykseeni yhdistyy näkemys yleisestä näkemyksestä.)

10. Sinä lähdit pois (1997). Tässä voisi nyt periaatteessa olla myös samanvuotinen Minä suojelen sinua kaikelta, joka on vielä parempi sävellys, mutta sanoitukseltaan hiukan ärsyttävä (lisälukemista: sijaluku 6). Joka tapauksessa Sinä lähdit pois oli se nimenomainen hetki, kun varmistuin lopullisesti siitä, että Ultra Bra oli otettava vakavasti, ihan oikeasti. Kappale lienee myös yhtyeen kaikkien aikojen suurin klassikko.

9. Eniten (1999). Pariminuuttinen biisi julkaistiin alun perin vain Ilmiöitä-singlen B-puolella, mutta selviytyi onneksi mukaan kokoelmalevylle. Sen kansitekstejä lukiessa ihmetyttää tämän kappaleen kohdalla: ”Levy-yhtiö sai maksettavakseen studiokulujen lisäksi myös viinalaskun, sillä punkkia voi soittaa vain kännissä ja alasti.” Punkkia? Ultra Bra?! Jotain sinnepäin ainakin. Meininki yltyy mahtavaksi niin kuin nousuhiprakassa ainakin, eivätkä miesten lauluosuudetkaan kuulosta kovin selväpäisiltä. Tässä levytyksessä kiteytyy jotain Ultra Bran ainutlaatuisuudesta: se kaatoi jatkuvasti sekä ylipäänsä kuvia että varsinkin omia kuviaan.

8. Villiviini (2000). Kesäinen singlehitti, jota syystä tai toisesta ei hyväksytty mukaan Vesireittejä-albumille. Onneksi se pääsi pujahtamaan kokoelmalevylle. Näin mukavaa 6/8-rallatusta ei toivoisi unohdettavan. On myös valitettavaa, että jotkut muistavat kappaleesta lähinnä videon, jolla oli alastomuutta.

7. He kääntävät tyynynsä (1999). Kun Kalifornia-albumi oli ilmestynyt, chatissa (miten ysäriä!) vaihdettiin usein mielipiteitä levyn kappaleista. Olin varmasti ainoa, joka piti tästä kappaleesta. Se ei ole ihme, onhan biisi poikkeuksellisen taiteellinen jopa Ultra Bran asteikolla – mutta hyvä. Kerkko Koskinen osoittaa olevansa aivan Kaj Chydeniuksen ja kumppaneiden veroinen säveltäjä, musiikin ja sanoituksen yhteistyö toimii erinomaisesti ja sanoitus on myös musiikista irrotettuna harvinaisen hieno. Kalifornialta löytyy listalle mahtumattomiakin tähtihetkiä, esimerkiksi Musta niljaisten lehtien kaupunki tai hieman liikaa The Associationin Windy-klassikkoa (1967) mukaillut Jäätelöauto.

6. Siili (2000). Nykyisin lähinnä viherpoliitikkona tunnettu Anni Sinnemäki esittelee ristiriitaista tekstikynäänsä: Siili-kappaleen päähenkilö tajuaa laulun sanoissa, ettei hänellä ole elämää maalla vaan kaupungissa muka ihmisten parissa. Suorastaan toivoisi, että jokin katastrofi heittäisi Annin vielä elämään vehreällä maaseudulla. Musiikillisesti biisi on kuitenkin ihan loistava. Pianointrosta alkaen tietää tulossa olevan jotain oikein hyvää, ja lupauksen lunastaa viimeistään erinomaisen ovela kertosäemelodia.

5. Kalifornian ruosteiset kukkulat (1999). Anni Sinnemäen sijaan on vauhdissa Pekka Lahdenmäki, joka tuskin tiesi Joan-nimen (Joan Baez) ääntyvän ”dzoun” eikä ”dzouan” (joka viittaisi mieluummin Joanneen). ”Kalifornian ruosteiset kukkulat ja San Franciscon ne” ei myös avaudu vieläkään, eikä liene tarkoituskaan. Onneksi Ultra Bran kököimpään päähän kuuluvaa sanoitusta säestää aivan fantastinen musiikki. Kertosäe on lähellä yhtyeen (tai Kerkko Koskisen) kaikkien aikojen parasta, ja myös soittopuoli groovaa poikkeuksellisen hyvin.

4. Tylsää, tylsää (1999). Muistan ensimmäisen kuuntelukertani reaktion: ”Tämä on ihan oikeasti tylsää, tylsää!” Sitä suurempi oli yllätykseni joskus viime vuosikymmenen loppupuolella, kun soin biisille pitkästä aikaa kuuntelun ja totesin sen maanmainioksi 60-luvun kukkaispoprockin pastissiksi. Tätä lähemmäs on harva suomalaisbändi päässyt Beach Boysin vuoden 1966 tuotannon innoittamaa säveltaiteellisesti korkeatasoista stemmalaulupoppia, vaikka moni on yrittänyt.

3. Tyttöjen välisestä ystävyydestä (1998). Tämä laulu osallistui euroviisukarsintaan, ja kiintoisaa kyllä, se ei kuulostanut silloin minusta juuri miltään. Nykyisin sen kokaiinipöllyiseltä Beatlesilta kuulostava psykedeelisehkö loppuhuipennus saa melkein hyppimään tasajalkaa silkasta hyvästä fiiliksestä. Biisin nimi on ehkä kaikista Ultra Bran otsikoista jäänyt parhaimmin yleispuhekieleen.

2. Kun vaihtuu vuosituhat (1999). Kun kappaleeseen, joka ei koskaan ollut singlepoiminta, viitattiin 14 vuotta myöhemmin television Hyvissä ja huonoissa uutisissa, se tunnistettiin välittömästi. Tämä kuvaa mainiosti sitä vaikutusta, jonka Kun vaihtuu vuosituhat teki ilmestyessään Kalifornia-albumilla. Biisi on varsin progea popiksi, mutta myös todella poppia progeksi. Kertosäkeen miesäänten kaiutus lähentelee 80-luvun hirveimpiä mahtailuja (ellei jopa ylitä ne), mutta tähän tunnelmaan se sopii erinomaisesti.

1. Poika vuoden takaa (2000). Vaikka Anni Sinnemäen sanoituksessa on jälleen omat puutteensa (”on tässä ihan hyvä makaa”? Miten olisi ”maata”?), on kappaleen tunnelma aivan omaa luokkaansa. Kertosäemelodia on loistava, sanoitus moraalisesti kyseenalainen mutta musiikin kanssa täydellisesti yhteensopiva. Naisten laulusoundi on erittäin hyvä jopa Ultra Bra -asteikolla, ja kun miesäänet auttavat luomaan stemmoja lopun kertosäepaisutuksessa, ei mikään voisi olla paremmin.

Mainokset

4 thoughts on “Suurennuslasin alla: Ultra Bra

    • En kyllä olisi kuvitellut kenenkään pitävän Ultra Brata ”marginaalibändinä” mistään perspektiivistä. Itse en ollut tuosta reunionista edes kiinnostunut, minusta se oli kaikessa poliittisessa tarkoitushakuisuudessaan vieraannutettu siitä, mitä UB edusti millenniumin aikoihin. Silloin bändi tuli kyllä todistetuksi livenä, parikin kertaa.

  1. Lähinnä tarkoitan ettei nykyään kukaan enää ainakaan tunnusta kuuntelevansa saati pitävänsä ub.stä ja mitä tuohon konserttiin tulee niin olivat kaikkineen parempia kuin aikoinaan..musiikillisesti.

    • Mitäh? Ei kukaan? Itse ainakin törmään niihin ihmisiin aivan jatkuvasti, muun muassa sosiaalisessa mediassa (omassa kaveripiirissäni se ei ole kovin suosittu). Aikoinaan, eli 1990-luvun lopussa ja ihan 2000-luvun alussa he olivat ainakin varsin päteviä, oikeastaan omaan nykymakuuni melkeinpä liian päteviä eli professionaaleja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s