Lopputalven livekokemukset 2017

Pispalan kirjastotalossa on ilahduttavasti alettu järjestää pieniä musakeikkoja. Sieltä siis lähdetään – ja sinne myös lopuksi klassisessa ”ympäri mennään, yhteen tullaan” -hengessä päädytään. Tammikuun 12. päivän iltana kirjastossa esiintyi Jukka Nousiainen. Kun Jukka on keikalla, voi odottaa mitä hyvänsä, ja tässä mielessä keikka oli odotusten mukainen. Alkuun näet saatiin pitkä sekobiisi, johon tuotti lisänoisea avustajana toiminut Pursu (Kalevi Suo-sellainen), ja pitkin esiintymistään Jukka puheli yhtä paljon kuin lauloi ja soitti. Parhaimmillaan meininki oli tietysti ihan loistavaa, kuinkas muuten. Paikalla oli paljon sennäköistä ja -oloista yleisöä, ettei varmaan tiennyt Jii Nousiaisesta ennestään kuin nimen, jos sitäkään. Hyvä niin. Ilosanoma leviää.

Reilua viikkoa myöhemmin eli perjantaina 20.1. kokoonnuimme Tampereen Itsenäisyydenkadulla sijaitsevaan kahvila Mimosaan kuulemaan Kuopiossa-duon keikkaa. Kuopiossa on yhtä kuin Anna Jewanderin ja Ilona Rantolan riemukas käännösiskelmäprojekti. Nytkin havaittiin yleisössä mukavaa suupielen nykimistä sekä hupaisimmissa käännöksissä (Ihmeseinä!) että yleisessä häsläyksessä, jossa elää vahvasti duon läheisen ystävän Iida Umpikujan henki. Hilpeys ja häsläys eivät onneksi kätke kauniita lauluääniä (sekä yhdessä että erikseen) tai muutakaan nättiyttä. Kuopiossa esiintyi myös Ilonan ynnä kahden kämppiksensä tupareissa seuraavana iltana. Samassa yhteydessä kuultiin typistettyä Guggenheim-projektzia (raa’an spontaani esitys, hyvä) ja Juho Ylinampaa, joka vaikutti paremmalta puhujana kuin (hieman tekotaiteellisena) musiikkiartistina. Itsekin laulaa luikautin väliin pari biisiä.

Helmikuun 15. päivänä oli Sampolan kirjaston Sampola Live -tilaisuudessa lavalla Kielo Kärkkäinen. Kielosta on aiemminkin ollut lähinnä hyvää sanottavaa, ja niin on nytkin. Hänen kaunis ja taipuisa äänensä on ilahduttavaa kuultavaa, vaikka biisit eivät aina niin kolisisikaan. Kielon yksi lempiartisteista on Joni Mitchell, ja se kuului – joskin siihen sotkeutui vähän pohjoismaisten naispuolisten laulaja-lauluntekijöiden tyypillistä mollisointuista alakuloa. Itse tykkään vielä toistaiseksi enemmän Jonista kuin Kielosta, mutta vain jälkimmäistä pääsee näkemään livenä. Lavalla piipahti myös Anri Tuohimäki viuluineen antamassa mukavaa lisäsävyä laulun ja akustisen kitaran pohjustamaan äänimaisemaan.

Vielä torstaina 23.2. oli vuorossa paluu Pispalaan. Nyt kirjastotalossa esiintyi Jutta Halmetoja. Jutan kaunisäänistä folklaulelua on kuultu usein mm. Niina Mönkkösen seurassa, mutta nyt läsnä olivat vain Jutta ja kitara – sekä yleisö, joka koostui lähes kliseeksi asti Pispalan hipeistä: oli sulkahattua, rastaa, partaa, eksentristä tanssia, lapsi sekä tietysti koira, ja jutustelusta erottui ilmaus ”Rainbow Gathering”. Omaan makuuni Jutan biisit ovat Kielon tavoin hieman turhan mollivoittoisia, mutta hyvältähän nekin kuulostavat näin nätisti laulettuna. Jutta tykkää myös soljutella suomen kieltä harvinaisen mukavasti, joskin itsetarkoituksellisesti. Esitys oli (jälleen Kielon tavoin) myös todella rutinoitunut, kaukana siitä mukavasta häsläyksestä, johon Iida-, Guggen-, Kuopiossa- ja tavallaan myös Jukka N -keikoilla pääsee tottumaan. Mutta tärkeintä lienee, että keikka oli hyvä.