Livetalvi 2017–18

Auringon paistellessa ja viitoittaessa kohti kevättä (pakkasesta huolimatta) on paikallaan tehdä aikamatka läpi kuluneen talven, jonka aikana kulahtaneeksi käynyt vuosiluku 2017 vaihdettiin uutuuttaan kimaltavaan 2018:aan. Sen edetessä on silloin tällöin satuttu keikallekin, eikä ihan vain satuttu. Tämän kirjoittaja on nimittäin järkkäillyt Pispalassa säännöllisesti Kirjastoklubi-nimistä tapahtumaa. Tarkastelujakson aikana klubi-iltapäiviä on ollut kolme. Muitakin keikkoja mahtuu mukaan. Eiköhän käydä satsin kimppuun!

Pispalan Joulumyyjäiset pidettiin 12.–13. joulukuuta. Olin paikalla tiistai-iltana 12.12., jolloin esiintyi ensin Niina Mönkkönen. Hänen settinsä alkoi kuin uushippien samanistinen rituaali, joka palautti mieleen Niinan ex-bändikaveri Jutta Halmetojan keikalla kuullut Rainbow Gathering -jutut. Pikku hiljaa miespuolisen apumuusikon kanssa vedetty setti alkoi muistuttaa sitä, mitä Niinalta ennakoin. Aika hyvä keikka. Seuraavana piti esiintyä Tampere Underground Orchestran, ja lauteille kipusi kokoonpano, joka kuitenkin esittäytyi Vastavirta-orkesteriksi ja veti jälkimmäisen tyylisen keikan. Itse en tykkää VeeVee-orkan suosimasta iskelmälinjasta, ja keikka herätti ison kymysyksen: jos aika lailla sama kokoonpano toimii eri nimillä, voivatko he ihan mielivaltaisesti tekeytyä minkänimiseksi hyvänsä, vaikka tapahtumaan on buukattu yksi tietty? Kuusamo-tulkinta kyllä nauratti.

Lähistöllä Pispalan kirjastossa vietettiin Kirjastoklubeja 16. joulukuuta 2017 ja 20. tammikuuta 2018. Näistä ensimmäisessä esiintyivät Iida Umpikuja ja Hane Randelin. Hane on yhtä kuin Mann von den Stränden alias Hannes Ranta. Hän halusi soittaa ja laulaa akustisesti, mihin tarkoitukseen kirjaston pieni tila soveltuukin oikein hyvin. Kuulimme erinomaisia, tälle kirjoittajalle usein tuttuja omia biisejä sekä pari lainattua, joista Jippu-cover oli ehdottomasti setin heikoin sävellys ja sanoitus. Hane on hyvä! Iida puolestaan oli… Iida. Meininki oli mukavasti sama kuin ennenkin – viime aikoina Iidan keikkoja on nähty aika vähän. Uutuutena hän käytti luupperia, jonka avulla syntyi varsin huvittavaa ja hassunkurista meininkiä. Se oli tietysti tarkoituskin. Ja yleisö tykkäsi. Kiitoksia Iida!

PesonenPien

Tammikuun Kirjastoklubilla esiintyivät Samannan laulaja-lauluntekijä Anna Pesonen (soolona sähköpianon kera) sekä tältä ”palstalta” jo tuttu Kuopiossa (eli Ilona Rantola & Anna Jewander). Anna Pesonen oli päättänyt esitellä keskeneräisiä biisejään, ja nehän olivat tietysti oikein hyviä. Meininki oli välitön ja mukava, ilman että taiteellinen taso kärsi tippaakaan. Olin kuullut ennenkin kappaleen olemisesta Nasan mustalla listalla, mutta vasta nyt Anna P:n spiikin myötä tajusin sen huumorin kokonaan: sehän oli lipsahtanut aikomuksesta sanoa ”NSA:n mustalla listalla”. Hehe. Kuopiossa-duon juonsin lavalle käännösiskelmäpohjalta, minkä parivaljakko kumosi heti välittömästi soittamalla oman biisinsä. Oikein hyvä sekin (Pyhämonsteri? Pyhä monsteri?) on. Ihmeseinä (no se OasisWonderwall) ja Tosi rakkaus löytää sut lopulta (Daniel Johnstonin True Love Will Find You in the End) kuultiin toki, eikä kukaan laula biisiä Unissani vain oon sun (Dream a Little Dream of Me) paremmin kuin Jewanderin Anna. Yhtä hyvin sen voi laulaa, mutta paremmin ei.

Tammi-helmikuun vaihde vierähti meikäläiseltä maailmalla, mutta palasin helmikuun toiseksi päiväksi Helsinkiin osallistuakseni ns. ”aktiivimallin” vastaiseen mielenilmaukseen. Sielläkin sai kuulla livemusaa, sillä lavalle kipusivat Vuokko Hovatta (Ultra Bra) ja Sinikka Sokka (Agit-Prop) taustamuusikoineen. Mahtava duo! Jännä, kuinka naisten laulutyylin ja -äänet tunnisti jo heidän puhuessaan. Euroopan syrjäkylät meni vielä hieman laulukirjaporjalta, mutta Oppimisen ylistys meni jo hyväksi jammailuksi. Lämpötila oli noin +1, mutta Senaatintori olisi takuulla kuunnellut tätä settiä pidempäänkin.

Tampereen pääkirjaston Metso Livessä helmikuun 9. päivänä esiintyi Laura Moisio. Keikka oli… ihan kiva. Yleisöä riitti ja se tykkäsikin kuulemastaan, mutta vähän persoonattomaksi Laura yhä jää, vaikka pyrkiikin nykyään aitoon ja kaupallisista paineista vapaaseen ilmaisuun. Taustabändissä rummutti kenties Tampereen paras rumpali, Samannassakin soittava Sebastian Krühn, mutta hänkään ei päässyt oikeuksiinsa. Ehkä bändi haluaa hänen pysyvän aisoissa, mutta ei maha mittää, kunnon jazz-jammailu olisi sytyttänyt Lauran biisit kunnolla elämään. Metso Live -perjantain iltana esiintyi vielä Mara Balls Pyynikin aikamatkoilla, mutta siitä keikasta kuulin vain viimeisen biisin (Elävä kivi). Keikan jälkeiseen jammailuun kyllä osallistuin.

MariaPien

Onneksi Mara Ballsia pääsi kuulemaan jo reilua viikkoa myöhemmin, missäpä muualla kuin Pispalan Kirjastoklubilla. Iltapäivän aloitti Valtteri Kangasjärvi toistaen kaverinsa Hane R:n hyväksi havaittua kaavaa esiintyä ilman sähköistä äänentoistoa. Hyvä keikka – biisit Tom Jonesin, eiku Waitsin kohtaamisesta Lontoossa ja edesmenneestä Pub Vinyylistä upposivat yleisöön niin kuin pitikin. Lisäpinnoja toivat Valtterin varsin tyylitietoiset USA-leggingsit. Maria oli niin välittömästi läsnä ja vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, että hetkittäin keikka oli enemmän jutustelua kuin soittoa ja laulua. Mutta käyhän se, kun biisit ovat näin hyviä. ”Ei kai oo vielä liian myöhäistä” oli mahtavaa kuiskata kuorossa, ja menikö se päätösbiisi, että ”älä mee morjesteleen siihen taloon joka palaa”? Kivan extra valuen Kirjastoklubille antoi paikan päällä julkaistu Musarosmo-zine, jossa on meikäläisen löpinöitä paperilla sekä Kalevi Suopursun ns. laatujournalismia, Tiina ”Helge” Vanhapellon sarjakuva ynnä muuta mukavaa. Musarosmoa saapi tulla kyselemään tämän kirjoittajalta.

Mainokset