Kevät keikaten tulevi

Kun kevät 2017 on edennyt lievästi sanottuna keikkuen, on välillä tarvittu musiikkia lämmittämään tunnelmaa. Joskus musaa on kävellyt vastaan livenäkin. Esimerkiksi Tampereen Keskustorilla 11. maaliskuuta järjestettiin turvapaikanhakijoita puolustava mielenilmaus, jossa soitteli ja lauleli – kukapas muu kuin – Jukka Nousiainen. Vanha kunnon humanismi on ollut 2010-luvulla alakynnessä kaikenlaisten rouhottajien tähden, ja siksi tekikin hirmun hyvää kuulla Jukan tehdas ja se toinen uusi biisi, jossa lauletaan kaiken olevan ihan pian all right. Joku muu olisi sillä paikalla ruvennut vaahtoamaan yhden jengin puolesta toista jengiä vastaan, mutta Jukalla on yleisinhimillinen ymmärrys tallella. Hyvä lyhyehkö vetäisy keskellä toria.

Seuraavana lauantaina vietettiin Kirnupiimä kuplii -tapahtumaa Pispalan kirjastotalossa. Tapahtuma syntyi, kun tietyt henkilöt eivät saaneet myyntipöytiä Tampere kuplii -tapahtumasta – nyt sarjakuvahappening yhdistyi vanhaan kunnon Kirnupiimä-klubiin. Dolls Are Creepy esiintyi kellarissa, ja mukavasti esiintyikin. Guggenheim-kaksikon synamaneerit eivät enää kuulosta tuoreilta, mutta professionalismia jatkuvasti kaihtavat esiintymiset pysyvät sellaisina. Oispa kaljaa -biisin kuulimme setin alussa ja lopussa. Illemmalla soittanut Elatu Nessa jäi henkilökohtaisista syistä väliin. Hämmentävää, kuinka kellarissa alkaneesta keikasta ei äännähdyskään yltänyt katutason kerrokseen. Tämmöinenkin paikka menetetään nyt, kun Pispalan kirjasto joutuu etsimään itselleen uudet tilat.

Maanantaina 20.3. oli Metso Liven vuoro, ja kirjaston musiikkiosaston estradille ”kipusi” Tommi Liimatta, joka on vaikuttanut muun muassa Absoluuttinen Nollapiste -bändissä. Itse en lukeudu Absojen fanijoukkoon, mutta ihan mukava keikka siitä tupsahti. Ensimmäisen (ihan bändin alkuaikojen) biisin sanoitus nauratti heti, ja musiikillisesti erityisen hyvältä kuulosti Sukututkimus lannistaa (jonka setä oli, kiintoisaa kyllä, muuttunut enoksi). Pitihän sitä käydä Tommille keikan jälkeen mainitsemassa, että olemme kirjoittaneet samassa lehdessä. Se oli ysäriä se.

Vielä pitkänperjantain iltana (14. huhtikuuta) oli menoa Vastavirta-klubille, jossa esiintyi ensin Pietari Hurmio yhtyeensä Svengissä Selvinneiden kanssa. Jostain syystä odotin jazzpitoista tavaraa, mutta seurasikin kovasti YUP-vaikutteista, paikoin progehtavaa vaihtoehtorockia. Myös artistinimeen oletettavasti vaikuttaneen Nurmion henki oli läsnä, mutta ehkä eri lailla kuin olin toivonut. Lajissaan pätevää musaa, vaan kun meitsi ei siitä lajista innostu. Paljon paremmin kolisi Eerolan Reetta & Eroottiset – mukava kuulla Reettaa lopultakin bändin kanssa. Tälle kirjoittajalle oli ehkä yllätys todeta bändin kokoonpanossa sekä haitari että pystybasso. Jotenkin ne Reetan melodiat ovat päässäni yhdistyneet ysärin-nollarin ajan amerikkalaiseen indie-ilmaisuun. Hyvä keikka (Reetan flunssasta huolimatta), iki-ihana yleisö vain tuntui omaan silmääni innostuvan ns. väärissä kohdissa. Mikäs minulle ikinä kelpaisi (yksinkö se haluaisi nököttää yleisönä?). Mutta näillä on hyvä jatkaa.