Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #11: Different Gear, Still Speeding

Mus.Org.Skyn ”tuntemattomat, unohdetut ja hyljeksityt” ovat tähän saakka olleet albumeja, joiden ilmestymisestä on aikaa enemmän kuin vuosikymmen, enimmillään jopa puoli vuosisataa. Nyt on jonon jatkoksi lisättävä nelisen vuotta sitten (ts. 2011) maailmaan putkahtanut levy. Sille on käynyt niin ikävästi kuin voi pelätä: alun innostuneeseen ja kyyniseen jakautunut reaktio on taipunut pahoin jälkimmäisen voitoksi. On psykologisesti varsin ymmärrettävää, että Oasiksen laulajatyperys Liam Gallagher ei nauti samaa arvostusta kuin lähes kaikki bändin klassikot kynäillyt veli-Noel, joka kaiken lisäksi on vaikuttanut vähemmän typerältä. Kun Noel oli lähtenyt tiehensä ja jälkeenjääneistä bändinjäsenistä muotoutunut Beady Eye, sen ensilevy kyllä kiinnosti monia läpikuuntelumielessä. Ja vaikka jotkut (tämän kirjoittaja mukaan lukien) olivatkin täysin yllättyneitä, ällikällä lyötyjä albumin klassisesta laadukkuudesta, valtaosa kykeni vain toteamaan ”heh heh, retrorokkia, ei tämä ole Oasis eikä sinnepäinkään. Naurettava yritys”. Itse ovat naurettavia.

Different Gear, Still Speeding alkaa singlenäkin julkaistulla kappaleella Four Letter Word, joka ei suoraan sanottuna ole kovin ihmeellistä ysärivaihtoehtorockin lämmittelyä. Samaan hiukan väkinäiseen revittämiseen sortuu Standing on the Edge of the Noise – mikäli sortuminen on oikea sana, sillä kumpikaan näistä levyn keskinkertaisimmista hetkistä ei oikeasti ole huono. Oasismaisuuteen törmää lisäksi kappaleessa The Roller, jonka kertosäkeen toistuva kiekaus kuulostaa Liamin itseparodialta. Biisistä välittyy kuitenkin oikein mukava fiilis. Sama juttu pätee avausraidan ja Rollerin välissä kuultuun Millionaireen, jonka aikana kuulijaa ensimmäistä kertaa ihmetyttää, kuinka paljon Liamin ääneen on tullut uutta pehmeyttä ja uusia sävyjä. Beady Eyen myöhemmällä BE-albumilla (2013) Liam on jälleen yksi-ilmeisempi vokalisti.

Albumilla on mukana pari aika tanakkaa perusrokkausta, Beatles and Stones (sic!) ja Bring the Light, jotka antavat sille tarpeellista ryhtiä. Tämä kavaltaa jo, mikä on Different Gear, Still Speedingin kirkkain valttikortti: klassiset poprock-balladit. Niistä ehkä merkittävin on (myös singlenä julkaistu) The Beat Goes On, jonka itse tykkäisin nimetä jopa 2010-luvun klassikoksi. Erittäin mainioita ovat myös Kill for a Dream ja majesteettinen päätösraita The Morning Son. Oma tämänhetkinen valintani levyn sädehtivimmäksi tähtihetkeksi on kuitenkin lyhyehkö For Anyone, joka menisi aivan täydestä 1960-luvun puolivälin kepeiden poprock-klassikoiden joukossa. Harmikseni 2010-luvun musiikkia tavataan arvioida ihan eri asteikolla.

En ole mikään Oasis-fani, ja vaikka pidänkin Beady Eyen albumeista enemmän kuin yhdestäkään Oasis-kiekosta, se ei tee niistä mestariteoksia. Hyviä levyjä ne silti ovat kumpikin – Mus.Org.Skyn jo 2013 arvioima BE on vielä tasavahvempi. Valitettavasti BE kiinnosti yleisöä vähemmän kuin debyytti, eikä sen arvostus ole kummoisempaa. Voidaan puhua suuresta vääryydestä, varsinkin kun Beady Eye lienee tätä kirjoittaessani jo kiusallisesti hajonnut. Different Gear, Still Speeding on klassisen, 1960-, 1970- ja 1990-luvuilta ammentavan rockin ja poprockin aarrearkku, jonka helmien joukossa on ehkä hiukan rihkamaa, mutta sekin on osa arkun kokonaisviehätystä.

differentgear

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s