Muistojen amerikkalaistuminen

Iki-ihanan intterwebsin aikana on riesaksemme ilmestynyt ilmiö, joka tuskin olisi kirjojen ja perinteisen median avulla päässyt nykyisellä tavalla valloilleen. Käsityksemme lähimenneisyydestä, esimerkiksi 1960- tai 1970-luvusta tai vaikka 2000-luvun alusta, muuttuu sitä amerikkalaisemmiksi, mitä enemmän jenkkien laatimat muistelukset päätyvät meidän silmillemme. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/muistojen-amerikkalaistuminen/

Mainokset

X-sukupolven kohtalonsinfonia

Twitterissä käydään usein hyviä keskusteluja. Yksi huimaavimmista käytiin 5. kesäkuuta, lähtölaukauksena erään musiikki- ja standup-taiteilijan lausahdus ”X-sukupolvi ei edelleenkään saa synninpäästöä”. Myöhemmät twiitit sisälsivät mm. viittauksia ”toinen toistaan kurjempiin aikuisrokkicoverbändeihin” sekä pohdiskelua, oliko kaikki se kurjuus X-sukupolvessa alun perin vai tapahtuiko 1990-luvulla jokin käänne. Siis ilmiselvää MusOrgSky-matskua: mikäpä paremmin kertoisi tätä tarinaa kuin musiikki. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/x-sukupolven-kohtalonsinfonia/

1977 – miinus punk

Vuosiluku 1977 näyttäytyy populäärimusiikin historiankirjoissa usein yhdessä tietyssä valossa. Se merkitsi punkin läpimurtoa. Oli Sex Pistols ja Ramones ja niin edelleen. Listoilla ne eivät tietenkään loistaneet, niinpä punk-keskeinen näkökulma on aika elitistinen. Discoa siellä oli enemmänkin. Oli Donna Summer ja Baccara ja Saturday Night Fever. Elvis kuoli, ja rockabilly-revival pääsi vauhtiin. Kotomaassa tietysti Armi & Danny halusivat olla toisilleen helliä ja Tapani Kansa rallatteli ”R-A-K-S” tai jotain sinnepäin. Sitäkö se oli, 1977 pähkinänkuoressa? Tuskin. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/1977-miinus-punk/

Groovaava maailmanhistoria

”Groove” tai ”groovy” on aina välillä ollut muotisana popkulttuurissa. Adjektiivimuoto ”groovy” yhdistyy helposti 1960-lukuun, varsinkin iki-ihanaan vuoteen 1967. Pari vuosikymmentä myöhemmin Britanniassa kukoisti uutta väriä 1980-lukuun etsinyt rare groove -skene, joka haki groovaavuutta edellisen vuosikymmenen funkista ja discosoulista. Ysärin jälkeen sanan eri muodot katosivat mediasta, ja kun 2010-luvun meininkiä tarkkailee, ymmärtää sitä kaivattavan takaisin. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/groovaava-maailmanhistoria/

Litku, lista ja valtavirta(huijaus)

Tammikuun alkupuolella 2018 uutisoitiin, että Litku Klemetin albumi Juna Kainuuseen oli noussut Suomen viralliselle albumilistalle – kokonainen vuosi ilmestymisensä jälkeen. Sijoitus ei ollut sen kummempi kuin 39., mutta tapaus oli sen verran merkittävä, että Rumba laati siitä jutun otsikolla ”No joko voi sanoa indietähti Litku Klemetin breikanneen valtavirtaan?”. Otsikossa on tiettyä ironiaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/litku-lista-ja-valtavirtahuijaus/

Epämääräinen 1990-luku

Vähän alle 10 vuotta sitten eli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopuilla vakiintui erään läheisen ihmisen kanssa tapa ilmaista asioiden tapahtuneen joskus ”epämääräisellä 90-luvulla”. Ajankohdan epämääräisyyden ilmaus sai miettimään, eikös vain koko vuosikymmenessä ollut jotain luonteenomaisen epämääräistä. Seuraavassa Mus.Org.Sky. esittelee muutamia näkökulmia, joiden avulla 1990-lukua voi ehkä jotenkin hahmottaa ja käsittää. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/epamaarainen-1990-luku/

Keskustelua rockmusiikista

Internetin ihmemaassa on paljon foorumeja, joilla keskustellaan rockista ja harrastetaan rockiin tai populäärimusiikkiin liittyviä ajanvieteleikkejä. Näillä foorumeilla esiintyy säännöllisesti yksi poikkeuksellisen genreuskovainen ihmistyyppi, joka ymmärtää vain yhdentyyppistä musiikkia ja pauhaa siitä menemään, ikään kuin mitään muuta ei olisi ikinä tehtykään. Mikä ihmistyyppi siis on kyseessä? Punk-puristi? Hiphop-hullu? Jazz-jeesustelija? Konemusakohkaaja? Klasarikukkoilija? Ehei… Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/keskustelua-rockmusiikista/

Genret, alagenret, skenegenret – tarvitaanko niitä?

Ennen tykkäsin hassuista viipaleluokituksista. ’Pomp rock’, ’twee pop’ ja ’sophisti-funk’ toivat hymyn huulille. Sitten törmäsin todellisuuteen, jossa ihmiset väittelevät hymyttömästi, onko levy glamrockia vai heavy psychiä. Tai pitäisikö jonkun artistin tuotanto lukea indietronican vai space age popin piiriin. Uusia genrekäsitteitä nousee edelleen. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/genret-alagenret-skenegenret/

Love Generation ja noin 13-vuotinen happening

Se kaikki alkoi, kun tuli rock & roll. Tuli Elvis Presley. Tuli Little Richard ja Chuck Berry, Tommy Steele ja Paul Anka. Se oli kivaa. Mutta silloin oltiin vielä aika lapsia. Tuli twistiä ja rautalankaa, mutta The Beatles oli jo toista maata. Heissä oli vapaus ja demokratia. ”Jee, jee, jee” oli uskontunnustus. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/love-generation-ja-noin-13-vuotinen-happening/

Juhannuksinen soittolista

Se on juhannus taas. Sää on mitä on, mutta Suomen kesää on juhlittava. Runollisempaa meininkiä voimme odottaa runon ja suven päivään, jolloin saattaa hyvinkin olla oikeasti lämmintä. Tänä jussina tyydymme tämmöiseen menoon ja tietysti pontevin ja iloisin mielin. Vanha ja uusi Suomi yhdessä ja ristiin rastiin siniristilipun päivänä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/juhannuksinen-soittolista/