Love Generation ja noin 13-vuotinen happening

Se kaikki alkoi, kun tuli rock & roll. Tuli Elvis Presley. Tuli Little Richard ja Chuck Berry, Tommy Steele ja Paul Anka. Se oli kivaa. Mutta silloin oltiin vielä aika lapsia. Tuli twistiä ja rautalankaa, mutta The Beatles oli jo toista maata. Heissä oli vapaus ja demokratia. ”Jee, jee, jee” oli uskontunnustus. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/love-generation-ja-noin-13-vuotinen-happening/

Juhannuksinen soittolista

Se on juhannus taas. Sää on mitä on, mutta Suomen kesää on juhlittava. Runollisempaa meininkiä voimme odottaa runon ja suven päivään, jolloin saattaa hyvinkin olla oikeasti lämmintä. Tänä jussina tyydymme tämmöiseen menoon ja tietysti pontevin ja iloisin mielin. Vanha ja uusi Suomi yhdessä ja ristiin rastiin siniristilipun päivänä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/juhannuksinen-soittolista/

Undie, indie, mainstream

Eräänä päivänä muuan nuori nainen esitteli suosikkiartistejaan Twitterissä. Kommentoin, että harvoin näkee niin tyylipuhdasta indiemakua kuin hänellä. ”Ei mainstreamia eikä undergroundia, vaan silkkaa indietä.” Hän otti sen kehuna, mitä se olikin: kunnioitan häntä ihmisenä musiikkimakuineen. Jäin kuitenkin miettimään asiaa, kun hän sattuu asumaan Helsingissä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/undie-indie-mainstream/

Jäähyväiset klassikoille

Mus.Org.Skyn klikatuinta materiaalia ovat olleet listat eri vuosikymmenten popklassikoista. Tämä on alusta lähtien ollut kiusallista. Listoja väsätessani olen kuvitellut, että pysyisin kannoissani ja ne olisivat perusteltuja. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan vuotta myöhemmin olen jo hämmästellyt, mikä ihme sai minut nostamaan yhden niin korkealle ja jättämään toisen kokonaan pois. Listojen jatkuva päivittäminen olisi tuntunut väkinäiseltä. Vielä kiusallisemmaksi asia on kääntynyt vuodesta 2015, kun olen elänyt keskellä aktiivista musiikkikulttuuria, johon mielelläni haluan samastua. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/jaahyvaiset-klassikoille/

Progressiivinen pop

Progesta eli progressiivisesta rockista on kirjoitettu paljon opuksia. Ison ihmisjoukon mielestä proge on sekä korkeatasoisin että uskottavin musiikinlaji. Progeen liittyvät loistelias soittotaito, klassista musiikkia lähenevä teemojen kehittelykyky ja musiikillisten raja-aitojen rikkominen. Toisaalta progressiivinen rock on myös rockia. Maskuliinisessa katu-uskottavuuskulttuurissa isot volyymit ja nopeat tempot pysyvät kunniassa. Ei ole ihme, että jotkin proge-eepokset sijoittuvat aina kärkipäähän, kun musaharrastajat listaavat kaikkien aikojen albumeja. Kokonaan toista lähtökohtaa musiikintarkasteluun edustavat tarttuvat melodiat, hyräiltävyys ja helppo yhteisöllinen jaettavuus. Vai onko näin sittenkään? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/progressiivinen-pop/

Teini-iän suosikkilevyt

Sosiaalisessa mediassa on laadittu innokkaasti listoja teini-iän lempparialbumeista. Monelle ihmiselle teini-ikä on aika yhtenäinen ajanjakso, joten varhaisten ja myöhempien teinivuosien suosikit voi näppärästi listata samaan syssyyn. Itselläni näin ei ole, vaan teini-iän jakaa kahtia musiikkimaun jyrkkä muuttuminen yhdessä päivässä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/teini-ian-suosikkilevyt/

Jukka & Bob eli Nousiaiselle Nobel

Heti alkuun antikliimaksi: Jukka Nousiainen ei ole Suomen Bob Dylan. Kummallakin artistilla on oma musiikillis-lyyrinen kenttänsä, ja vaikka tämä asia sinänsä yhdistää, nuo kentät eivät muistuta paljon toisiaan. Tämä artikkeli on puolivitsi, joka perustuu siihen, että Jukka on minusta aivan sikahyvä artisti ja Dylanille taas on satuttu myöntämään Nobelin palkinto. Vastaan on kuitenkin tullut kiinnostavia yhtäläisyyksiä, joten silvuplee. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/jukka-bob-eli-nousiaiselle-nobel/

Avoimet hetket

1960-luvun loppupuolen ja 1970-luvun alkuvuosien populäärimusiikkia harrastaessa törmää haltioituneisiin kuvauksiin siitä, millainen musakenttä noina aikoina oli. Esimerkiksi Chicagon ensimmäisen levyn on sanottu syntyneen luovuutta innoittaneessa kaikki on mahdollista -tilassa. Progesaurus King Crimsonin on myös kerrottu väsänneen esikoisplättynsä samankaltaisessa, mahtavan inspiroivassa avoimen musiikki-, taide-, kulttuuri- ja yhteiskuntakentän tilassa. Vaikkei tarinoita aina kerrottaisikaan, 1960–70-luvun musan kuuntelija alkaa tunnistaa tuon ajan albumihelmien taustailmapiirin ihan kuuntelemalla ja fiilistelemällä itse musiikkia. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/avoimet-hetket/