Litku, lista ja valtavirta(huijaus)

Tammikuun alkupuolella 2018 uutisoitiin, että Litku Klemetin albumi Juna Kainuuseen oli noussut Suomen viralliselle albumilistalle – kokonainen vuosi ilmestymisensä jälkeen. Sijoitus ei ollut sen kummempi kuin 39., mutta tapaus oli sen verran merkittävä, että Rumba laati siitä jutun otsikolla ”No joko voi sanoa indietähti Litku Klemetin breikanneen valtavirtaan?”. Otsikossa on tiettyä ironiaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/litku-lista-ja-valtavirtahuijaus/

Mainokset

Epämääräinen 1990-luku

Vähän alle 10 vuotta sitten eli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopuilla vakiintui erään läheisen ihmisen kanssa tapa ilmaista asioiden tapahtuneen joskus ”epämääräisellä 90-luvulla”. Ajankohdan epämääräisyyden ilmaus sai miettimään, eikös vain koko vuosikymmenessä ollut jotain luonteenomaisen epämääräistä. Seuraavassa Mus.Org.Sky. esittelee muutamia näkökulmia, joiden avulla 1990-lukua voi ehkä jotenkin hahmottaa ja käsittää. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/epamaarainen-1990-luku/

Keskustelua rockmusiikista

Internetin ihmemaassa on paljon foorumeja, joilla keskustellaan rockista ja harrastetaan rockiin tai populäärimusiikkiin liittyviä ajanvieteleikkejä. Näillä foorumeilla esiintyy säännöllisesti yksi poikkeuksellisen genreuskovainen ihmistyyppi, joka ymmärtää vain yhdentyyppistä musiikkia ja pauhaa siitä menemään, ikään kuin mitään muuta ei olisi ikinä tehtykään. Mikä ihmistyyppi siis on kyseessä? Punk-puristi? Hiphop-hullu? Jazz-jeesustelija? Konemusakohkaaja? Klasarikukkoilija? Ehei… Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/keskustelua-rockmusiikista/

Genret, alagenret, skenegenret – tarvitaanko niitä?

Ennen tykkäsin hassuista viipaleluokituksista. ’Pomp rock’, ’twee pop’ ja ’sophisti-funk’ toivat hymyn huulille. Sitten törmäsin todellisuuteen, jossa ihmiset väittelevät hymyttömästi, onko levy glamrockia vai heavy psychiä. Tai pitäisikö jonkun artistin tuotanto lukea indietronican vai space age popin piiriin. Uusia genrekäsitteitä nousee edelleen. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/genret-alagenret-skenegenret/

Love Generation ja noin 13-vuotinen happening

Se kaikki alkoi, kun tuli rock & roll. Tuli Elvis Presley. Tuli Little Richard ja Chuck Berry, Tommy Steele ja Paul Anka. Se oli kivaa. Mutta silloin oltiin vielä aika lapsia. Tuli twistiä ja rautalankaa, mutta The Beatles oli jo toista maata. Heissä oli vapaus ja demokratia. ”Jee, jee, jee” oli uskontunnustus. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/love-generation-ja-noin-13-vuotinen-happening/

Juhannuksinen soittolista

Se on juhannus taas. Sää on mitä on, mutta Suomen kesää on juhlittava. Runollisempaa meininkiä voimme odottaa runon ja suven päivään, jolloin saattaa hyvinkin olla oikeasti lämmintä. Tänä jussina tyydymme tämmöiseen menoon ja tietysti pontevin ja iloisin mielin. Vanha ja uusi Suomi yhdessä ja ristiin rastiin siniristilipun päivänä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/juhannuksinen-soittolista/

Undie, indie, mainstream

Eräänä päivänä muuan nuori nainen esitteli suosikkiartistejaan Twitterissä. Kommentoin, että harvoin näkee niin tyylipuhdasta indiemakua kuin hänellä. ”Ei mainstreamia eikä undergroundia, vaan silkkaa indietä.” Hän otti sen kehuna, mitä se olikin: kunnioitan häntä ihmisenä musiikkimakuineen. Jäin kuitenkin miettimään asiaa, kun hän sattuu asumaan Helsingissä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/undie-indie-mainstream/

Jäähyväiset klassikoille

Mus.Org.Skyn klikatuinta materiaalia ovat olleet listat eri vuosikymmenten popklassikoista. Tämä on alusta lähtien ollut kiusallista. Listoja väsätessani olen kuvitellut, että pysyisin kannoissani ja ne olisivat perusteltuja. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan vuotta myöhemmin olen jo hämmästellyt, mikä ihme sai minut nostamaan yhden niin korkealle ja jättämään toisen kokonaan pois. Listojen jatkuva päivittäminen olisi tuntunut väkinäiseltä. Vielä kiusallisemmaksi asia on kääntynyt vuodesta 2015, kun olen elänyt keskellä aktiivista musiikkikulttuuria, johon mielelläni haluan samastua. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/jaahyvaiset-klassikoille/

Progressiivinen pop

Progesta eli progressiivisesta rockista on kirjoitettu paljon opuksia. Ison ihmisjoukon mielestä proge on sekä korkeatasoisin että uskottavin musiikinlaji. Progeen liittyvät loistelias soittotaito, klassista musiikkia lähenevä teemojen kehittelykyky ja musiikillisten raja-aitojen rikkominen. Toisaalta progressiivinen rock on myös rockia. Maskuliinisessa katu-uskottavuuskulttuurissa isot volyymit ja nopeat tempot pysyvät kunniassa. Ei ole ihme, että jotkin proge-eepokset sijoittuvat aina kärkipäähän, kun musaharrastajat listaavat kaikkien aikojen albumeja. Kokonaan toista lähtökohtaa musiikintarkasteluun edustavat tarttuvat melodiat, hyräiltävyys ja helppo yhteisöllinen jaettavuus. Vai onko näin sittenkään? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/progressiivinen-pop/