Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #20: …And Then There Were Three…

Genesis oli yksi 1970-luvun tärkeimmistä progebändeistä. Sen keulakuva oli Peter Gabriel, pätevä laulaja ja värikäs lavahahmo. Vuonna 1975 Gabriel kuitenkin erosi bändistä. Uudeksi laulajaksi nostettiin rumpali Phil Collins, jonka ääni todettiin niin petergabrielmaiseksi ja uusi Genesis-musiikki niin entisenlaiseksi, ettei bändin katsottu menettäneen kuin värikkään lavahahmon. Vuonna 1977 myös kitaristi Steve Hackett pakkasi kamansa ja jätti Collinsin, Tony Banksin ja Mike Rutherfordin kolmisin. Tämä oli monelle Genesis-diggarille rajapyykki. Seuraavalla studiolevyllä oli mukana Follow You Follow Me, joka oli ihan oikea hitti ja kelpasi jopa diskoon, ja kappaleiden monsteripituuksiakin oli hillitty. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/and-then-there-were-three/

Mainokset

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #19: Chicago XI

Hei, tiedätkö jenkkibändi Chicagon? Moni alkaa muistella kasarihittejä, kuten Hard to Say I’m Sorry ja Stay the Night, toiset taas tietävät vuoden 1976 pehmoklassikon If You Leave Me Now. Tietysti jossain luuraa pari vanhaa hippiä, jotka muistavat Chicagon olleen alun perin progressiivinen jazzrock-yhtye. Myös Saturday in the Park kuulostanee tutulta ainakin Radio Nostalgia -yleisölle. Muu Chicago-tietämys on yleensä vähäistä. Sitä paitsi yllä tuli jo ristiriitaisia johtolankoja. Kasarihittejä? Pehmeä popklassikko? Progressiivista jazzrockia? Radio Nostalgia? Voisiko niiden perusteella päätellä, miltä Chicago kuulosti vuonna 1977 julkaistulla albumilla? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/chicago-xi/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #18: Pretty. Odd.

Joskus kauan sitten, ammoisena emo-aikana oli olemassa Las Vegasin toiseksi tunnetuin bändi Panic! at the Disco. Se teki levyn A Fever You Can’t Sweat Out, jolta lohkesi hittisingle I Write Sins Not Tragedies. Itseäni sellainen musa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ilmeisesti se ei kiinnostanut kovin kauan edes itse bändiä, joka muokkasi musatyylinsä täysin uusiksi. Jopa yhtyeen nimi joutui leikkauspöydälle. ”Panic at the Disco” ilman huutomerkkiä näytti vähemmän neuroottiselta. Sama muutos päti musiikkiin. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/pretty-odd/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #17: The Birds, the Bees & the Monkees

The Monkeesin tarina on monelle tuttu, mutta varmaan vielä useammalle ei. Pistetäänpäs varmuuden vuoksi opintojen äitiä kehiin. The Monkees oli amerikkalainen, poprockbändistä kertonut tv-sarja, jota varten kasattiin fiktiivinen bändi. Micky Dolenz, Mike Nesmith, Davy Jones ja Peter Tork olivat tosiaan alun perin lähinnä näyttelijöitä. The Monkees -nimellä alettiin myös julkaista levyjä, joilla aina yksi Monkee lauloi ja studiomuusikkoryhmä soitti taustat. 1960-lukua kun elettiin, bändin piti opetella joten kuten soittamaan. Hommasta tuli mahtava menestys. Ei kulunut kauaa, kun yhtälö alkoi risoa porukan muusikkomaisimpia jäseniä ja levyille alettiin vaatia omia biisejä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/the-birds-the-bees-the-monkees/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #15: Jukka Poika ja Kompostikopla

Jukka Pojasta on ymmärrettävästi tullut 2010-luvulla kirosana. Niinpä voi tuntua hämmentävältä ajatella hänen varhaisia musaprojektejaan laatutuotteina. Soul Captain Bandin Jokaiselle tulta (2001) saa yleensä vielä armahduksen. Se kosketti liian monia ihmisiä liian syvältä lentääkseen kaikenlaisten Jossujen ja Crzybailaajien mukana tunkiolle. Moni muistelee myös kaiholla Soul Captainin ja Kapteeni Ä-nen ensimmäisiä, virallisia albumeja edeltäneitä tuotteita. Kapteeni Ä-nen Parhaat (2002) on jonkinlainen rajatapaus. Sen jälkeen Jukka Pojan ja Nopsajalan muodostama voimakaksikko hajosi, ja kaupallisuus imi vääjäämättä puoleensa… vai kuinkas kävikään? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/jukka-poika-ja-kompostikopla/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #13: Green Man

Mus.Org.Skyn juttusarjassa on käsitelty välillä albumeja, jotka eivät ole varsinaisesti tuntemattomia, unohdettuja tai hyljeksittyjä. No, tämä on ainakin unohdettu. Vuonna 1996 Mark Owenin ensimmäinen sooloalbumi ponnahti listoille ja poiki laskutavasta riippuen kaksi tai kolme hittiä. Ensimmäinen niistä oli klassinen popballadi Child, sitä seurasi vauhdikkaampi Clementine, ja myöhemmin singleksi lohkaistiin vaisummin menestynyt alternative-vaikutteinen I Am What I Am. Sen jälkeen Mark Owen katosi popbisneksestä vuosikausiksi. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/green-man/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #12: Beatles for Sale

Mitämitä? The Beatles tuntemattomana, unohdettuna ja hyljeksittynä? No ei sentään. Ison B:n tuotanto on niin kauttaaltaan tuttua ja tunnettua, ettei sitä voi unohdetuksikaan väittää. Kun Beatles-matskua on kuitenkin väistämätöntä laittaa sisäiseen arvojärjestykseen, ovat jotkin yhtyeen albumeista päätyneet hieman hyljeksityiksi. Säännöllisimmin asteikon hännille jää joulukuussa 1964 ilmestynyt albumi, joka sai nimen Beatles for Sale. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/beatles-for-sale/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #11: Different Gear, Still Speeding

Mus.Org.Skyn ”tuntemattomat, unohdetut ja hyljeksityt” ovat tähän saakka olleet albumeja, joiden ilmestymisestä on aikaa enemmän kuin vuosikymmen, enimmillään jopa puoli vuosisataa. Nyt on jonon jatkoksi lisättävä nelisen vuotta sitten maailmaan putkahtanut levy. Sille on käynyt niin ikävästi kuin voi pelätä: alun innostuneeseen ja kyyniseen jakautunut reaktio on taipunut pahoin jälkimmäisen voitoksi. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/different-gear-still-speeding/