Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #13: Green Man

Mus.Org.Skyn juttusarjassa on käsitelty välillä albumeja, jotka eivät ole varsinaisesti tuntemattomia, unohdettuja tai hyljeksittyjä. No, tämä on ainakin unohdettu. Vuonna 1996 Mark Owenin ensimmäinen sooloalbumi ponnahti listoille ja poiki laskutavasta riippuen kaksi tai kolme hittiä. Ensimmäinen niistä oli klassinen popballadi Child, sitä seurasi vauhdikkaampi Clementine, ja myöhemmin singleksi lohkaistiin vaisummin menestynyt alternative-vaikutteinen I Am What I Am. Sen jälkeen Mark Owen katosi popbisneksestä vuosikausiksi. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/green-man/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #12: Beatles for Sale

Mitämitä? The Beatles tuntemattomana, unohdettuna ja hyljeksittynä? No ei sentään. Ison B:n tuotanto on niin kauttaaltaan tuttua ja tunnettua, ettei sitä voi unohdetuksikaan väittää. Kun Beatles-matskua on kuitenkin väistämätöntä laittaa sisäiseen arvojärjestykseen, ovat jotkin yhtyeen albumeista päätyneet hieman hyljeksityiksi. Säännöllisimmin asteikon hännille jää joulukuussa 1964 ilmestynyt albumi, joka sai nimen Beatles for Sale. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/beatles-for-sale/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #11: Different Gear, Still Speeding

Mus.Org.Skyn ”tuntemattomat, unohdetut ja hyljeksityt” ovat tähän saakka olleet albumeja, joiden ilmestymisestä on aikaa enemmän kuin vuosikymmen, enimmillään jopa puoli vuosisataa. Nyt on jonon jatkoksi lisättävä nelisen vuotta sitten maailmaan putkahtanut levy. Sille on käynyt niin ikävästi kuin voi pelätä: alun innostuneeseen ja kyyniseen jakautunut reaktio on taipunut pahoin jälkimmäisen voitoksi. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/different-gear-still-speeding/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #10: Reveal

Yhdysvaltalainen, vuonna 1980 perustettu ja 2011 hajonnut rock-mammutti R.E.M. julkaisi klassisimman albuminsa Automatic for the People jo syksyllä 1992. Sen menestystä ja suitsutusta seurasi puolen vuosikymmenen hämmennys, jonka aikana ilmestyivät hiukan hukassa olleet levyt Monster ja New Adventures in Hi-Fi. Samaan kauteen kuuluu osittain vielä vuoden 1998 Up-albumi, joka oli kuitenkin selvästi löytämässä uutta juonta. Keväällä 2001 R.E.M. julkaisi kahdennentoista albuminsa otsikolla Reveal. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/reveal/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #9: Gone Troppo

Musiikki-intoilijat ovat yleensä yhtä mieltä siitä, että George Harrisonin kappaleet olivat The Beatlesin loppuaikoina rautaa. Hänen soolourastaan sen sijaan ollaan monta mieltä. Vuonna 1970 ilmestyneellä All Things Must Passilla on eniten ihailijoita, sitä seuraava Living in the Material World sekä myöhemmät Cloud Nine ja Brainwashed kelpaavat myös aika monille. Arvostusasteikon häntäpäästä löytyy Georgen 1980-luvun alun tuotanto. Vuoden 1981 Somewhere in England on tähtihetkistään huolimatta epätasainen levy. Sitä seuraava Gone Troppo on vielä väheksytympi tapaus. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/gone-troppo/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #8: Keys of the Kingdom

The Moody Blues on lievästi sanottuna pitkän linjan yhtye. Se perustettiin Birminghamissa jo vuonna 1964, eikä sen alkuperäisjäsenistä ole pitkään aikaan ollut jäljellä muita kuin rumpali. Moody Bluesin vuosien 1967–72 albumit, joita on peräti seitsemän, ovat psykedeelis-progressiivisen popin klassikoita; tuonaikaisista biiseistä tunnetuin on Nights in White Satin. Sen jälkeen Moodies vetäytyi tauolle. Tuliko bändi koskaan takaisin? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/keys-of-the-kingdom/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #7: Balance of Power

Englantilainen Electric Light Orchestra teki vuosina 1971–86 yksitoista studioalbumia, yhden albuminpuolikkaan (eli puolet Xanadu-elokuvan soundtrackista) ja yhden livelevyn. Myöhemmin ELO:n nimissä on julkaistu yksi uusi studioalbumi, vuonna 2001 ilmestynyt Zoom, sekä yksi hieman tarpeeton livetaltiointi. Alkuvaiheessa ELO:n levyt olivat enemmän arvostettuja kuin menestyneitä, sen jälkeen rutkasti paremmin menestyneitä kuin arvostettuja ja viime vaiheessa melko vähän kumpaakaan. Vuonna 1986 ELO:lta ilmestyi albumi nimeltä Balance of Power. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/balance-of-power/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #6: Bossanova Swap Meet

1990-luvun alussa oli muotia tanssittava rock, jota julkaisivat varsinkin riippumattomat levy-yhtiöt. Elettiin indien kulta-aikaa. Tanssillisuus oli saanut alkunsa 1980-luvun loppuvuosina syntyneestä acid house -ilmiöstä, joka oli vähän aikaa edistyksellisintä koko populäärimusiikkikulttuurissa. Koska acid house oli myös ”tajuntaa laajentava” ilmiö, ei ollut sattumaa, että indie rock kääntyi inspiraation etsinnässä alkuperäisen tajunnanlaajennusajan eli 1960–70-luvun puoleen. Tästä yhdistelmästä sikisi ruotsalainen Atomic Swing. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/bossanova-swap-meet/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #5: Little Deuce Coupe

Syksyllä 1963 The Beach Boys teki jotain outoa. Vain kuukautta menestyksekkään Surfer Girl -albumin ilmestymisen jälkeen bändiltä tupsahti kauppoihin uusi levy, joka oli nimetty edellisen levyn albumiraidan mukaan. Little Deuce Coupe -biisin ohella myös Our Car Club oli julkaistu jo Surfer Girlillä, eikä siinä vielä kaikki. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/little-deuce-coupe/