Hankalat levytapaukset #5: Eldorado

Englannin Birminghamista ponnistanut Jeff Lynnen luotsaama Electric Light Orchestra on itselleni hyvin rakas yhtye. Rakkaudessa se kuuluu samaan sarjaan The Beach Boysin kanssa. Se osa bändin tuotantoa, jossa Se Jokin on läsnä, pyyhkäisee pidättelemättä minulle tärkeimmän musiikin joukkoon. Jeff Lynne’s ELO:n toissavuotisella Alone in the Universe -platalla se oli läsnä. Vielä arvokkaammilta tuntuvat ELO:n huippukaudellaan julkaisemat, taiteellisesti eittämättömän korkeatasoiset Face the Music, Out of the Blue ja Time. Mutta kyllä minä tykkään myös hömppäisestä synapoplevystä Balance of Power sekä väliin pudonneesta paluukiekosta Zoom. Ennen yllä mainittuja levyjä ELO teki progemaisempaa musaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/eldorado/

Mainokset

Hankalat levytapaukset #3: Red

Robert Frippin kipparoima King Crimson on yksi progressiivisen rockin arvostetuimpia yhtyeitä. Itse en vaivautunut mainitsemaan yhtään Crimso-albumia kokoamassani vaihtoehtoisessa progeoppaassa, mikä kavaltaa, etten itse pidä sitä samantasoisena bändinä kuin esimerkiksi Pink Floyd, Procol Harum, Yes tai kotomainen Wigwam. Olen kuitenkin tuntenut lukuisia musafriikkejä, joille proge on jotakuinkin yhtä kuin King Crimson. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/red/

Hankalat levytapaukset #1: Valkoinen kupla

Tässä artikkelisarjassa on tarkoitus katsastaa musiikkialbumeja, jotka voisivat olla oikein hyviä ja monen mielestä ovatkin, mutta eivät silti istu millään Mus.Org.Skyn bloggarin korvaan. Sarjan saa kunnian aloittaa Eppu Normaali, jonka katalogista löytyy paljon omastakin mielestäni pätevää musiikkia. Vuonna 1986 ilmestyneellä Valkoisella kuplalla, Eppujen kaikkien aikojen toiseksi myydyimmällä alkuperäislevyllä, sitä ei juuri ole. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/valkoinen-kupla/