Keikkasyksy 2018

Syyskauden keikkakatsaus on erittäin paikallaan aloittaa Seppo Jazzista, jota olin itse järkkäämässä yhdessä muusikoiden kanssa. Tampereen Hiedanrannassa sijaitsevaan Lielahden kartanoon kokoontui syyskuun toisena päivänä parhaimmillaan satakunta ihmistä kuuntelemaan ilmaista musaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/keikkasyksy-2018/

Mainokset

Henkilökohtaista: musiikin tyylilajeista

Folklaulelmaa kauan tehnyt Laura ”Pihla Heikintytär” Pihkakoski kirjoitti eräänä päivänä Facebookissa kyllästyneensä koko tyylilajiin ja haluavansa tehdä räppiä. En tiedä, kuinka vakavissaan Laura oli, mutta itse inspiroiduin ehdottamaan sen sijaan soulia ja funkia. Sain hyvin kielteisen vastauksen. Tämä herätti minussa musiikin tyylilajeihin liittyvän pohdinnan. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/henkilokohtaista-musiikin-tyylilajeista/

Hankalat levytapaukset #7: Shh!

1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun suomalaiseen undergroundiin, ja myös laajemmassa mitassa kulttuuriradikalismiin, liittyy oleellisesti helsinkiläinen The Sperm -yhtye. Kokeellisen muusikon Pekka Airaksisen ja yleisradikaalin Mattijuhani Koposen ideoima bändi sai alkunsa vuonna 1967 ja vaikutti 1970-luvun alkuun, jolloin julkaistiin Spermin ainoaksi jäänyt Shh!-albumi. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/shh/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #20: …And Then There Were Three…

Genesis oli yksi 1970-luvun tärkeimmistä progebändeistä. Sen keulakuva oli Peter Gabriel, pätevä laulaja ja värikäs lavahahmo. Vuonna 1975 Gabriel kuitenkin erosi bändistä. Uudeksi laulajaksi nostettiin rumpali Phil Collins, jonka ääni todettiin niin petergabrielmaiseksi ja uusi Genesis-musiikki niin entisenlaiseksi, ettei bändin katsottu menettäneen kuin värikkään lavahahmon. Vuonna 1977 myös kitaristi Steve Hackett pakkasi kamansa ja jätti Collinsin, Tony Banksin ja Mike Rutherfordin kolmisin. Tämä oli monelle Genesis-diggarille rajapyykki. Seuraavalla studiolevyllä oli mukana Follow You Follow Me, joka oli ihan oikea hitti ja kelpasi jopa diskoon, ja kappaleiden monsteripituuksiakin oli hillitty. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/and-then-there-were-three/

Belgialaisia kirjauutuuksia #5: Jeff Lynne & Electric Light Orchestra

Haa, tämä kirja ei ole sen enempää uutuus kuin belgialainen. Omiin silmiini se kuitenkin osui vasta tänä vuonna, joten menköön. John van der Kiste on kirjoittanut Electric Light Orchestraa ja sen keulahahmoa Jeff Lynneä käsittelevän kirjan, jota voi pitää vähintään kohtuuhyvänä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/jeff-lynne-electric-light-orchestra/

Muistojen amerikkalaistuminen

Iki-ihanan intterwebsin aikana on riesaksemme ilmestynyt ilmiö, joka tuskin olisi kirjojen ja perinteisen median avulla päässyt nykyisellä tavalla valloilleen. Käsityksemme lähimenneisyydestä, esimerkiksi 1960- tai 1970-luvusta tai vaikka 2000-luvun alusta, muuttuu sitä amerikkalaisemmiksi, mitä enemmän jenkkien laatimat muistelukset päätyvät meidän silmillemme. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/muistojen-amerikkalaistuminen/