Livetalvi 2017–18

Auringon paistellessa ja viitoittaessa kohti kevättä on paikallaan tehdä aikamatka läpi kuluneen talven, jonka aikana kulahtaneeksi käynyt vuosiluku 2017 vaihdettiin uutuuttaan kimaltavaan 2018:aan. Sen edetessä on silloin tällöin satuttu keikallekin, eikä ihan vain satuttu. Tämän kirjoittaja on nimittäin järkkäillyt Pispalassa Kirjastoklubi-nimistä tapahtumaa. Tarkastelujakson aikana klubi-iltapäiviä on ollut kolme. Muitakin keikkoja mahtuu mukaan. Eiköhän käydä satsin kimppuun! Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/livetalvi-2017-18/

Mainokset

Uudehkojen levyjen arvioita #44

Ulkomaan eläväiset ne julkaisevat levyjä siihen tahtiin, ettei perässä pysy. Nyt on mukaan sattunut yksi erinomainen albumi tälle kirjoittajalle aiemmin tuntemattomalta bändiltä – ynnä muuta sälää. Kaikki nämä ilmestyivät 2017. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-44/

Belgialaisia kirjauutuuksia #4: Renegades ja Beatles Suomessa

”Belgialaisissa” kirjauutuuksissa on tällä kertaa esillä kaksi vuonna 2017 ilmestynyttä musakirjaa, joiden näkökulmilla on jotain yhteistä. The Renegades oli birminghamilainen yhtye, jolle Suomesta tuli vähäksi aikaa toinen koti ja jonka suosio täällä oli melkein beatlesmäistä tasoa. Ja juu – toisen opuksen keskiössä on itse The Beatles. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/renegades-ja-beatles-suomessa/

Litku, lista ja valtavirta(huijaus)

Tammikuun alkupuolella 2018 uutisoitiin, että Litku Klemetin albumi Juna Kainuuseen oli noussut Suomen viralliselle albumilistalle – kokonainen vuosi ilmestymisensä jälkeen. Sijoitus ei ollut sen kummempi kuin 39., mutta tapaus oli sen verran merkittävä, että Rumba laati siitä jutun otsikolla ”No joko voi sanoa indietähti Litku Klemetin breikanneen valtavirtaan?”. Otsikossa on tiettyä ironiaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/litku-lista-ja-valtavirtahuijaus/

Belgialaisia kirjauutuuksia #3: Hector – asfalttihippi

Gösta Sundqvistin ysäriradio-ohjelmasta napatun otsikon alla tarkastellaan tällä kertaa supisuomalaista kirjauutuutta. Törmäsin ensimmäisen kerran Heikki Harman aka Hectorin muistelma-aikeisiin jo vuosia sitten. Olin vastikään lukenut Kaj Chydeniuksen Muistin juuri -kirjan (2009) ja janosin lisää kotimaista kulttuurihistoriaa. Ennen kuin Asfalttihippi lopultakin ilmestyi, oli Hectorin taiteilijakuva ehtinyt käännähtää päässäni uuteen asentoon. Tästä huolimatta odotin Asfalttihipin kokemista puoli vettä kielellä, vettä puolella kielellä tai miten sen nyt sanoisikin selkokielellä. Kannattiko? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/hector-asfalttihippi/

Epämääräinen 1990-luku

Vähän alle 10 vuotta sitten eli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopuilla vakiintui erään läheisen ihmisen kanssa tapa ilmaista asioiden tapahtuneen joskus ”epämääräisellä 90-luvulla”. Ajankohdan epämääräisyyden ilmaus sai miettimään, eikös vain koko vuosikymmenessä ollut jotain luonteenomaisen epämääräistä. Seuraavassa Mus.Org.Sky. esittelee muutamia näkökulmia, joiden avulla 1990-lukua voi ehkä jotenkin hahmottaa ja käsittää. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/epamaarainen-1990-luku/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #17: The Birds, the Bees & the Monkees

The Monkeesin tarina on monelle tuttu, mutta varmaan vielä useammalle ei. Pistetäänpäs varmuuden vuoksi opintojen äitiä kehiin. The Monkees oli amerikkalainen, poprockbändistä kertonut tv-sarja, jota varten kasattiin fiktiivinen bändi. Micky Dolenz, Mike Nesmith, Davy Jones ja Peter Tork olivat tosiaan alun perin lähinnä näyttelijöitä. The Monkees -nimellä alettiin myös julkaista levyjä, joilla aina yksi Monkee lauloi ja studiomuusikkoryhmä soitti taustat. 1960-lukua kun elettiin, bändin piti opetella joten kuten soittamaan. Hommasta tuli mahtava menestys. Ei kulunut kauaa, kun yhtälö alkoi risoa porukan muusikkomaisimpia jäseniä ja levyille alettiin vaatia omia biisejä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/the-birds-the-bees-the-monkees/

Uudehkojen levyjen arvioita #42

Mus.Org.Skyn levykatsaus numero 42 liftaa sellaiseen osaan Linnunrataa, jossa on ilmestynyt ihan kivoja uusia albumeja. Hehkeintä niistä bloggari odotti hieman pelonsekaisin tuntein, toista kohtaan ei ollut juuri odotuksia mitä täyttää ja kolmannen hän kuuli pari kertaa jo kevättalvella, mutta kuuntelua omilla musavehkeillä piti odottaa näin kauan. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-42/