Alkusyksy 2016 livenä Vol. 1

Tässä artikkelissa Mus.Org.Skyn bloggari tarkastelee syyskuun sekä elokuun lopun tamperelaisia livetapahtumia lukuun ottamatta Kirnupiimäfestiä, josta on tulossa ihan oma raporttinsa. Kierros alkaa 27.8.2016 järjestetystä Tulli Block Partystä, joka on luonnollisesti kalenterivuodenaikana vielä kesää, mutta myrskyisestä ja hetkittäin sateisestakin säästä johtuen tunnelmat eivät olleet häävin kesäiset. Menin ensiksi katsomaan Samannaa, joka suoriutui melko haastavissa oloissa pienellä sivupihalla oikein hyvin. Miksaus oli vähän metsässä, mutta biisit ja soittopuoli aivan himassa. Sää riepotteli paljon enemmän ”päälavaksi” kutsutussa paikassa, joka oli kyllä Novotonikin esiintyessä aika kurja näky. Bändi soitti katoksen alla (ihan mukavasti, mutta vähän mielikuvituksettomasti jotain indierockin tapaista), sitä fiilisteli nelisen fania ja ihmetteli taajaan vaihtuva noin kymmenen ihmisen etäjoukko. Parempi esiintymispaikka oli Fërtility Cült -yhtyeellä, umpinaisella sisäpihalla. Luvassa oli psykedeelistä rockia, mutta omaan korvaani musa kuulosti Black Sabbathin stoner-versiolta. No, ei huono. Tässä vaiheessa kuulija oli saanut ”Rauli-myrskyä” jo ihan kylliksi, ja kotisaunan lauteet kutsuivat.

Hypätään syyskuun toiseen viikonloppuun ja Maagillisen teatterin mystishenkisiin sfääreihin. Perjantaina piipahdin jo Onkiniemen vanhalla punatiiliteollisuusalueella vilkaisemassa tapahtuman ensimmäistä iltaa, mutta kuulin vain jonkin sortin kokeellista noisea, joten ei siitä sen enempää. Ihan hyvät vibat Onkiniemessä kyllä oli. Lauantai-illasta sentään vietin leijonanosan Hiedanrannassa, Lielahden kartanon pihapiirissä, jossa Maagillisen teatterin toista päivää vietettiin. Ensimmäisenä kuulin kohtalaisen hyvää alt rock -bändiä, jossa oli naispuolinen laulaja. Tapahtuman hengessä esiintyjien nimet paljastettiin vasta jälkikäteen – tämän poppoon nimi oli Loud Lights. Sitä seurasi metallibändi, joka herätti huvittuneita assosiaatioita Kummeliin eli Speedyyn ja Sakuun. Ensimmäisen parin biisin hyvä vitsi lässähti keikan edetessä pelkäksi geneeriseksi tylsyydeksi. Bändin nimi näytti olevan Fosforos. Tämän jälkeen meitä ilahdutettiin Janis Joplin -henkisellä lauluilmaisulla. Yhtye soitti raskaasti, joten aineksia olisi ollut jonkinlaiseen Blues Pills -hybridiin, mutta harmillisesti tätä Satanibatoria kiinnosti enemmän jokin Lullacry tai vastaava viime vuosikympän hevimeteli. Litku Klemetti & Tuntematon Numero sentään oli tuttu numero jo lavaentreestään lähtien. Jännä juttu, miten vertailukohdat vaikuttavat: Onkiniemessä 17.7. Litku saattoi kuulostaa illan vähäpätöisimmältä esitykseltä (koska Samanna ja Guggenheim-projektz), mutta nyt oli ilman muuta kyseessä illan kohokohta. Toki parasta Maagillisessa teatterissa ei ole musiikki, vaan tunnelma; Litku-Sannakin epäili lavalla olevansa Woodstockissa. Ja niinhän me olimmekin.

maagilli

Eerolan Reetta esiintyi vaihteeksi livenä tamperelaiskahvila Mimosassa iltapäivällä 16.9. Olen aiemminkin kehunut sekä Reetan ääntä että biisejä, mihin ei ole tämän esityksen osalta paljon lisättävää. Ellei asia ole aiemmin tullut selväksi, Reetan lauluilmaisusta löytyy tarvittaessa sekä janisjoplinia että hivelevää nättiyttä. Eikä sovi unohtaa lyriikoiden toistuvia huumorinpilkahduksia. En mie ossaa ajaa autoo huvitti sikälikin, että päässäni kappale sulautui mojovasti yleisön joukossa nököttäneen Hannes ”Mann von den Stränden” Rannan biisiin, jossa kehotetaan tarjoamaan rööki tai saat turpaan. Hyvä keikka.

Välipysäkkimäisen maininnan, että Risto oli oikein hyvä pikakeikallaan Peli poikki -mielenosoituksen päätöstilaisuudessa Tullinaukiolla, kautta pääsemme vielä syyskuun viimeiseen sunnuntaihin ja Tahmelan Kurpitsatalon sadonkorjuujuhlaan. Jutta Halmetoja esiintyi, kyseessä oli kuulemma myös levynjulkkarikeikka. Yhtyeen kokoonpano jäi minulle epäselväksi, mutta aika lähellä Pispalan tyttöjä liikutaan. Niina Mönkkönen pistäytyi lavalla vierailijana, samoin Tuuli Kaukoranta. Ylipäänsä Jutan stemmoista toisten naispuolisten laulajien kanssa tuli fiilis, että kietoudutaan lämpimään kotoiseen peittoon. Toisensorttinen meininki oli Jukka Nousiaisella, joka vetäisi ehkä hieman lyhyenlännäksi jääneen soolokeikan. Jukkahan ei yleisöä mielistele, vaan tekee niin kuin oikeaksi näkee. Jukka Nousiainen -albumin biisit toimivat tällaisinakin versioina todella hyvin, ja Jukan tehdas mätsäsi juuri tämän syyskuun fiiliksiin ihan just eikä melkein. Hyvä hyvä, hyvä Jukka! Illan päätteeksi kuulimme Ville Leinosta, joka päinvastoin esitti aika pitkältä tuntuneen setin. Suudelmitar tuli jopa kahdesti. Jännä juttu, kuinka tuon biisin ilmiselvän klassikkoaseman ymmärtää vasta nyt. Itse luulin aiemmin (niin ikään Kurpitsatalon pihalla kuultua) Tähtityttöä Villen klassikkobiisiksi. Hyvän keikan Ville vetäisi, joskin odotukset hänen lähitulevaisuudeltaan eivät ole kaksiset – luvassa on näet jälleen cover-albumi. Suudelmitar-albumi, Majakanvartijan uni ja ISI voisivat mieluusti tarvita jatkoa.

Ennen sydänsyksyn syövereihin sukeltamista Mus.Org.Sky palaa vielä syyskauden varsinaiseen ilmiöön, eli Kirnupiimän ikiomiin festeihin. Mutta saadaanko ensi syksyksi ihan oikea Syksyn sävel? Tarkemmat kysymykset suunnattakoon Kalevi Suopursulle tai Jukka Nousiaiselle.