Alku- ja keskikesän livehommat 2016

Kesä-heinäkuinen livekatsaus on paikallaan aloittaa Tampereen Onkiniemestä – johon kierros myös päättyy. Ennen Onkiniemi elää -tapahtumaa 12.6. olin käväissyt jo Annikin runofestivaaleilla Tammelan kaupunginosassa (11.6.), mutta siitä on vaikea sanoa mitään – paitsi, että Mustien Silmien slaavilais-mustalais-kantriblues-haitarijatsi vetosi oikein hyvin yleisöön ja aika hyvin myös minuun. Onkiniemessä esiintyivät Ninni Forever Band ja Jukka Nousiainen. Jukka oli jälleen varsin muikea oma itsensä, huolimatta siitä, että hänen hiuslookinsa oli sitten viime näkemän mennyt häkellyttävästi uusiksi. Ninniä olin pitkään halunnut kuulla – siksikin, että hänen artistinimensä lukee asuntoni seinällä (Kirnupiimä-klubin mainoskortissa). Hän osoittautui varsin päteväksi laulajaksi, jonka ”bändi” on yhtä kuin valmiiksi äänitetty taustamusiikki. Ei siinä mitään, sanoituksista vain en tykännyt. Fiilis Onkiniemessä oli oikein mukava, joskin ilma oli hieman viileä.

Juhannuksen seudut livahtivat ilman keikkakokemuksia, mutta heinäkuun 2. päivän illaksi ehdin reissailuiltani Tampereen Pispalaan, hikiseen Vastavirran Yläkertaan. Siellä oli kasettiyhtiö Guggenrecördsin ilta. Ensimmäisenä esiintynyttä Vindi Karlosta en kuullut alusta asti, mutta ihan hyvältä musa kuulosti – ja kärsi jälleen samasta asetelmasta kuin Kirnupiimässä: illan muut esiintyjät olivat niin huippuluokkaa, ettei kestä verrata. Juuso Paaso & Laiha Lohtu jatkoi kuulostaen entistäkin paremmalta. Juuson biisit ovat varsin päteviä, ja omintakeisen kotikutoinen lauluilmaisun ja lavapreesensin yhdistelmä pelittää. Tunnelma huipentui – luonnollisesti – Guggenheim-projektzin keikkaan, joka oli yksi huimimmista, mitä tämä näppäimistöniekka on ikinä kokenut. Posketonta rokkaamista, lähipiirissä melkoisen hittistatuksen ansainneita mahtibiisejä, yksi yllättävä coverpläjäys (Talmud Beachin Kekkonen, josta oli tullut ”Pata-Kekkonen” vohkittuaan iänikuisen Patakakkosen tunnarin introkseen) ja aaaiiivan hillitön meininki. Ei olisi huvittanut olla Provinssissa.

Heinäkuun puolivälin viikonloppuna järjestettiin muun muassa Kapuna, Suutarina ja Mirkana tunnetun pispalalaisen globetrotterin komennossa mielenkiintoiset festarit. Sijaintipaikkana oli Karan koulu Turkhaudassa, Hausjärven kunnassa Etelä-Hämeessä, yleisönä kaikenlaista vaihtoehtoväkeä, keille sanaa oli levitetty ja innostus tarttunut. Itse jaksoin mukana ensimmäisen illan, jonka aikana saatiin runsaasti sadetta ja lisämausteena ukkosta. Esiintyjäkattaus oli erinomainen. Kolmijäseniseksi laajentunut Mummin Kullat (sello, kitara ja koskettimet + kolmiääninen laulu) on niin hyvä bändi, että jo sen esiintyessä tiesi olevansa osa jotain hyvää ja tärkeää. Luonnehdimme esityksen jälkeen, että Mummin Kullat on vähän kuin sellainen PMMP, josta on heitetty pois kaikki huonot valtavirtapuolet. Biisimateriaali on vähän ailahtelevaa, mutta etenkin Kaukana siitä pelitti loistavasti. Mann von den Stränden jatkoi yksin – ukkosen säestyksellä – ja kuulosti taas aivan hyvältä, vaikka jättikin lempibiisini Mikkeli-open soittamatta. No, riittäähän Hanneksella settiä muutenkin. Mainio Koulutusleikkausten ylistys meni valitettavasti osalta yleisöä vähän ohi.

guggeni

Illemmalla Captain’s Grog Festin koulunpihassa esiintyivät Missikisat – hevahtavaa vaihtoehtorokkia, joka ehkä kuulosti paremmalta baarikatokseen kuin lavan edustalle – ja Juha Tahkokallio, mies ja kitara -asetelma, kiva lauluääni ja paljon covereita. Niina Mönkkönen sai jokusen fanin lisää 2000-lukulaisine r’n’b-lauluelkeineen. Itse en niistä kamalasti piittaa, mutta savolaisittain artikuloitu laulu asioiden hoitamisesta on kieltämättä aivan muikea juttu. Sonja Sinivuori jatkoi tunnusomaisella synkällä folkpunk-meiningillään. Päätöspalaksi ei tällä kertaa saatu Puolikuuta, vaan Tuula Amberlan kasariklassikko Lulu. Illan huipensi taas kerran Guggenheim-projektz, joka veti koleasta sadekelistä huolimatta melkein yhtä hikisen keikan kuin Yläkerrassa. Settikin oli sama, ainakin melkein. Toisena iltana olisi esiintynyt itselleni oudonnäköisiä nimiä, mitä oma kuntoni ei kestänyt jäädä kuulostelemaan.

Guggenit olivat mukana myös Onkiniemi elää Vol. 3 -illassa 17. heinäkuuta. (Kakkonen olisi ollut edellisenä sunnuntaina, esiintyjinä Seremonia ja Garden of Worm, mutta olin silloin vähän kipeä.) Yleisöä ei ollut aluksi kuin parisenkymmentä, mutta onneksi sitä tuleskeli koko ajan lisää. Guggenit olivat taas melkein yhtä hurjia kuin edelliskerralla. ”Melkein” ei G-P:n tapauksessa tarkoita kokonaisvaikutelman latistumista, vaan lujittumista: vähemmänkin hurjat Guggenit ovat aika hurjia. Settiä oli nyt hieman uusittu. Samannalta lainattu Ruohonleikkuri ei näiden velmujen käsittelyssä toiminut ihan Pata-Kekkosen mitoissa. Samanna esiintyikin itse heti perään – ja pätevästi esiintyikin. On jännä, kuinka eri metodeilla nämä kaksi toistensa lähipiirien bändiä pelailevat. Indieleimasta huolimatta Samanna koostuu taitavista huippumuusikoista ja vakuuttaa yleisönsä, Guggenheim-projektz taas rokkipoppaa kotoisasti ”sinnepäin” ja mieluummin sytyttää kuulijansa. Vain kiusallinen kulttuurinen väärinkäsitys estää Samannaa esiintymästä Pori Jazzissa, ja valtavirtaisten musamedioiden lukeminen on jo hassua: kuinka pihalla ne ovatkin, kun eivät tajua Guggeneista vieläkään mitään.

Samannaa seurasi vielä Litku Klemetti & Tuntematon Numero, jota ounailin illan heikoimmaksi esiintyjäksi. Näin saattoi olla, mutta kyllä Litkulla oli hetkensä. Sävykkäämmät biisit, kuten Tyhmeliini ja Progetyttö, toimivat oikein hyvin. Meitsulla meni miinuspuolelle lähinnä se, että Litku oli selvästi illan eniten ”rokkitähti”. Missä Guggenien Kalevi-Tomi ”Leppänen” Vermeer-Suopursu tähteilee ilmiselvän parodisesti, siinä Litku näytti samastuvan tähteilykulttuuriin. Ja kyllähän biisit olivat geneerisempiä ja lyriikat kyynisempiä. Mutta oukkidoukki – Litku kärsii edellä mainitusta Vindi Karlos -asetelmasta, toisena iltana hän olisi ollut minustakin illan paras. Esityksen aikana tuli taivaalta yllättäen (taas!) vettä, mutta yleisö ei missään tapauksessa jorannut vain lämpimikseen. Litku Klemetin punkpoprockissa on laajempaan yleisöön tepsivää vetovoimaa.

Mainokset