Uudehkojen levyjen arvioita #42

Mus.Org.Skyn levykatsaus numero 42 liftaa sellaiseen osaan Linnunrataa, jossa on ilmestynyt ihan kivoja uusia albumeja. Hehkeintä niistä bloggari odotti hieman pelonsekaisin tuntein, toista kohtaan ei ollut juuri odotuksia mitä täyttää ja kolmannen hän kuuli pari kertaa jo kevättalvella, mutta kuuntelua omilla musavehkeillä piti odottaa näin kauan. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-42/

Mainokset

Livenä loppusyksyllä 2017

Vuonna 2017 Tampereella on jännätty Onkiniemen vanhojen teollisuuskiinteistöjen kohtaloa. Keväällä kaikki vuokralaiset – joukossa taiteilijoita ja bändejä – saivat lähtöpassit. Syksyllä saapui tieto, että kiinteistölle luvattiin jatkoa. Tämän asian tueksi Onkiniemi elää! -ryhmä järjesti lokakuun 21. päivänä paikan päällä oikein kunnon klubi-illan. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/livena-loppusyksylla-2017/

Keskustelua rockmusiikista

Internetin ihmemaassa on paljon foorumeja, joilla keskustellaan rockista ja harrastetaan rockiin tai populäärimusiikkiin liittyviä ajanvieteleikkejä. Näillä foorumeilla esiintyy säännöllisesti yksi poikkeuksellisen genreuskovainen ihmistyyppi, joka ymmärtää vain yhdentyyppistä musiikkia ja pauhaa siitä menemään, ikään kuin mitään muuta ei olisi ikinä tehtykään. Mikä ihmistyyppi siis on kyseessä? Punk-puristi? Hiphop-hullu? Jazz-jeesustelija? Konemusakohkaaja? Klasarikukkoilija? Ehei… Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/keskustelua-rockmusiikista/

Hankalat levytapaukset #5: Eldorado

Englannin Birminghamista ponnistanut Jeff Lynnen luotsaama Electric Light Orchestra on itselleni hyvin rakas yhtye. Rakkaudessa se kuuluu samaan sarjaan The Beach Boysin kanssa. Se osa bändin tuotantoa, jossa Se Jokin on läsnä, pyyhkäisee pidättelemättä minulle tärkeimmän musiikin joukkoon. Jeff Lynne’s ELO:n toissavuotisella Alone in the Universe -platalla se oli läsnä. Vielä arvokkaammilta tuntuvat ELO:n huippukaudellaan julkaisemat, taiteellisesti eittämättömän korkeatasoiset Face the Music, Out of the Blue ja Time. Mutta kyllä minä tykkään myös hömppäisestä synapoplevystä Balance of Power sekä väliin pudonneesta paluukiekosta Zoom. Ennen yllä mainittuja levyjä ELO teki progemaisempaa musaa. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/eldorado/

Genret, alagenret, skenegenret – tarvitaanko niitä?

Ennen tykkäsin hassuista viipaleluokituksista. ’Pomp rock’, ’twee pop’ ja ’sophisti-funk’ toivat hymyn huulille. Sitten törmäsin todellisuuteen, jossa ihmiset väittelevät hymyttömästi, onko levy glamrockia vai heavy psychiä. Tai pitäisikö jonkun artistin tuotanto lukea indietronican vai space age popin piiriin. Uusia genrekäsitteitä nousee edelleen. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/genret-alagenret-skenegenret/

Syyskesän ja alkusyksyn livet 2017

Ihan hirveästi ei ole tämän kirjoittaja laukannut keikoilla. Muutama livekokemus on kuitenkin karttunut. Ensimmäisenä mainittakoon lauantain 19.8. tuplaelämys, kun pistäydyin Hiedanrannan puutarhajuhlilla sekä iltapäivällä että illalla ja niiden välissä Haihara jytää -tapahtumassa – ikään kuin sämpylä ja pihvi, luonnollisesti. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/syyskesan-ja-alkusyksyn-livet-2017/