Boomer-musiikkia

Jenkkiläinen ”boomer”-käsite rantautui 2010-luvulla Suomeen. Meillä on puhuttu suurista ikäluokista, jotka syntyivät eri määritelmien mukaan 1945–49, 1945–50 tai 1945–54. ”Boomer” on lyhentymä ilmauksesta ”baby boomer”, joka viittaa sodanjälkeiseen vauvabuumiin. Tietämättömämpi luulisi käsitteiden tarkoittavan samaa. Vaan ei: USA:n ”boomerit” syntyivätkin 1946–64. Näin ollen ”boomereihin” voidaan viitata kokonaisena sodanjälkeisenä sukupolvena. Kun puhutaan suuriin ikäluokkiin assosioituvasta musiikista, tehtävä on helppo. Mutta jos musiikki assosioidaan ”boomereihin”, tulos on moninaisempi. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/boomer-musiikkia/

KAANON #36: (What’s the Story) Morning Glory?

Brittipop oli muodikasta musiikkia 1990-luvun puolivälissä ja sen jälkeen. Teinit väittelivät, kumpi on parempi, Blur vai Oasis. Edellisellä oli tehokas hitti Country House ja tyylikäs toinen hitti The Universal, jälkimmäisellä taas uppiniskaisen tarttuvat voimaballadit Wonderwall ja Don’t Look Back in Anger sekä loppujen lopuksi paljon Blurin The Great Escapea täysipainoisempi albumi. Niinpä Oasis vei tuossa väännössä pidemmän päälle voiton. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/whats-the-story-morning-glory/

KAANON #35: Kerjäläisten valtakunta

Jaa että Dingo? Hämmentävää kyllä: vielä 37 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin Neumannin, Pepen, Jontun, Keijo Q:n ja Peten tour de force -albumi jakaa mielipiteitä. Sen julkaisuhetkellä – ja vielä paljon myöhemminkin – yhtyeen leimallisinta yleisöä olivat peruskouluikäiset tytöt. Feministeille riittää työnsarkaa, mutta jostain syystä tämä asia ei ole heitä liiemmin kiinnostanut: tyypilliset tyttöjen suosikkiartistit ja -levyt eivät tuppaa sijoittumaan arvostuslistojen kärkipäähän. Maailma on kuitenkin muuttumassa. Niinpä vuonna 2022 Kerjäläisten valtakunnan voi jo sumeilematta esitellä suomirockin klassikkona. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/kerjalaisten-valtakunta/

Pienet vallankumoukset #5: I Wanna Have Some Fun

Useimmilla naisilla on rinnat. Noin vuosina 1986–91 tämä kiistämätön totuus vaikutti merkittävästi listapoppiin. Vielä 1970-luvun diskoartisteilla rinnat kuuluivat pakettiin siinä, missä hiukset, huulet ja silmätkin, mutta kasarin jälkipuoliskolla näyttämölle ryntäsi ryhmä laulajatähtiä, joilla oli oikein painotetusti ja esitellysti Rinnat. Englantilainen Samantha Fox tunnettiin alun perin kolmossivun tyttönä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/i-wanna-have-some-fun/

Uudehkojen levyjen arvioita #79

Kevät 2022 on sen verran pitkällä, että vuosi 2021 alkaa olla musiikin osalta vihdoinkin paketissa. Yhtä arvattavasti uuden vuoden musiikkijulkaisut alkavat hiipiä arvioihin. Ennen kuin pääsemme Red Hot Chili Pepperseihin, J. Karjalaisiin, Tears for Fearseihin ynnä muihin mukaviin, on paikallaan puntaroida näitä plättyjä. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-79/

KAANON #34: The Chicago Transit Authority

Vapun maissa 1969 maailmaan pullautetulla The Chicago Transit Authority -yhtyeen nimikkodebyytillä on Does Anybody Really Know What Time It Is? -niminen kappale. Myöhempinä aikoina bändi on muotoillut kysymyksen uudelleen: ”Does anybody really know what a time it was?” Uudelleenmuotoillun kysymyksen lähtökohtana on arvio, ettei monikaan enää ymmärrä, millaista aikaa populäärimusiikkikulttuuri eli 1960-luvun lopussa. Kaikki oli nimittäin mahdollista. Kaikki ovet oli räjäytetty auki. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/the-chicago-transit-authority/