Uudehkojen levyjen arvioita #40

Tämänkertaisessa setissä on vaihteeksi pelkkiä ulkomaanelävien levyjä. Mitään mestariteoksia ne(kään) eivät ole. Käytäköön levyt kuitenkin läpi, jotta päästään eteenpäin. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-40/

Mainokset

Syyskesän ja alkusyksyn livet 2017

Ihan hirveästi ei ole tämän kirjoittaja laukannut keikoilla. Muutama livekokemus on kuitenkin karttunut. Ensimmäisenä mainittakoon lauantain 19.8. tuplaelämys, kun pistäydyin Hiedanrannan puutarhajuhlilla sekä iltapäivällä että illalla ja niiden välissä Haihara jytää -tapahtumassa – ikään kuin sämpylä ja pihvi, luonnollisesti. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/syyskesan-ja-alkusyksyn-livet-2017/

Love Generation ja noin 13-vuotinen happening

Se kaikki alkoi, kun tuli rock & roll. Tuli Elvis Presley. Tuli Little Richard ja Chuck Berry, Tommy Steele ja Paul Anka. Se oli kivaa. Mutta silloin oltiin vielä aika lapsia. Tuli twistiä ja rautalankaa, mutta The Beatles oli jo toista maata. Heissä oli vapaus ja demokratia. ”Jee, jee, jee” oli uskontunnustus. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/love-generation-ja-noin-13-vuotinen-happening/

Tuntemattomat, unohdetut & hyljeksityt #15: Jukka Poika ja Kompostikopla

Jukka Pojasta on ymmärrettävästi tullut 2010-luvulla kirosana. Niinpä voi tuntua hämmentävältä ajatella hänen varhaisia musaprojektejaan laatutuotteina. Soul Captain Bandin Jokaiselle tulta (2001) saa yleensä vielä armahduksen. Se kosketti liian monia ihmisiä liian syvältä lentääkseen kaikenlaisten Jossujen ja Crzybailaajien mukana tunkiolle. Moni muistelee myös kaiholla Soul Captainin ja Kapteeni Ä-nen ensimmäisiä, virallisia albumeja edeltäneitä tuotteita. Kapteeni Ä-nen Parhaat (2002) on jonkinlainen rajatapaus. Sen jälkeen Jukka Pojan ja Nopsajalan muodostama voimakaksikko hajosi, ja kaupallisuus imi vääjäämättä puoleensa… vai kuinkas kävikään? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/jukka-poika-ja-kompostikopla/

Suurennuslasin alla: Wigwam

Suunnittelin tämän tekstin kirjoittamista ensimmäisen kerran kevättalvella 2016. Wigwam on bändi, jota aina välillä innostuu kuuntelemaan ja toteamaan mainioksi – yhdeksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisyhtyeistä. Valitettavasti Wigwam on myös bändi, jonka kuunteluinnostus aina välillä lopahtaa eikä palaa ihan hetkeen tai seitsemään. Wigwamin musiikki on haastavaa ja vaativaa. Se on kuitenkin myös tosi mukavaa, mikä lopahdusaikoina helposti unohtuu. Wigwamin musiikki on taidokasta ja hienoa. Välillä se saattaa kuitenkin olla hiukan köppäistä. Köppäisyys on kaunista, mutta onko maailmanluokkaisesti taidokkaan ja hienon bändin köppäisyys? Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/suurennuslasin-alla-wigwam/

Uudehkojen levyjen arvioita #37

Näiden tässä arvosteltavien lisäksi Mus.Org.Skyn bloggari on kuunnellut Uprapraata, jonka triplavinyyli-harvinaisuuskokoelma päätyi positiivisen vinksahduksen seurauksena omaan hyllyyn. Uprapraa on hyvä, mutta sen sisältö on äänitetty joskus 1995–2001 – niinpä tästä tulee nyt ulkomaan katsaus vuosimalleja 2016–17. Lue lisää: https://musorgsky.wordpress.com/uudehkojen-levyjen-arvioita-37/